Ennen täällä kilisteltiin vappumaljoja työväen kunniaksi ja puskettiin töitä talkoovoimin - Nyt Palosaaren työväentalosta on jäljellä vain muistot, rakennus tontteineen on myyty pienurakoitsijalle

– Hyvä että päästiin siitä riesasta.

. Kari Teppo, Palosaaren sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen vetäjä ei säästele sanojaan.

. Hän puhuu Palosaaren työväentalosta, 70-vuotiaasta kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuksesta, josta tuli omistajalleen kestämätön taakka.

. Joulukuussa myyntiin asetettu rakennus on siirtynyt uudelle omistajalle. Arvorakennus viettää juhlavuosiaan lyömällä lapun luukulle.

. Sekä puoluehallitus että SDP:n piirijärjestö olivat sitä mieltä, että talo on työnsä tehnyt, talo saa mennä.

. Talovanhukseen liittyy paljon loistoa ja huikeita muistoja. Siellä kilisteltiin vappujuomia, valvottiin vaaleja, siellä kävi arvovieraita, oli seminaareja, soittajaisia ja laulajaisia.

. Jo muutama vuosi sitten talosta alkoi tulla taakka. Pienen yhdistyksen voimat eivät enää riittäneet ison rakennuksen ylläpitoon.

. Alamäen huokailtiin alkaneen siitä, että työväentalo ei enää kelvannut pikkutakkidemareille.

. Vielä viime talvena taloa vuokrattiin myyjäisille ja tehtiin huonekalu- ja kenkäkauppaakin.

. – Kulut olivat valtavat eikä rahaa tullut oikein mistään. Tuotot menivät velkoihin saman, sanoo Teppo.

. Talon uusi omistaja on vaasalainen pienurakoitsija. Kauppahintaa eikä myyjän henkilöyttä paljasteta.

. – Lyötiin siitä kättä päälle, sanoo Teppo.

. Eräiden tietojen mukaan uusi omistaja on vaasalainen varastoalan yritys.

. Pyydettyä 220 000 kauppahintaa ei saatu, mutta saadulla rahalla pystyään kyllä hyvittelemään velkojia.

. Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Helinä Jyrkiäinen on helpottunut, vähän haikea.

. – Nyt ollaan tyhjän päällä. Tuntuu oudolta olla jouten, kun on tottunut touhuamaan.

. Aution talon ohi on nostalgista kävellä. Seinien taakse liittyy unohtumattomia muistoja vuosikymmenten ajalta.

. Talon kohtaloa mietittiin kokouksissa usein. Asia jakautui siten, että naiset halusivat kunnostaa, miehet purkaa.

. – Yritimme kamppailla talon puolesta viimeiseen saakka. Moni mummu itki kokouksissa. Talo oli heille rakas. He olivat tehneet talossa elämäntyönsä ja kokivat järkytyksenä, että sille ei ymmärretty antaa arvoa.

. Jyrkiäinenkin nautti touhuamisesta. Yhteisöllisyys ja talkoohenki olivat iso voimavara.

. – Tykkäsin niin leipoa ja laittaa voileipiä.

. Puurtamiseen kuului myös joka maanantainen suursiivous, jossa tuuletettiin tunkkaisuus tiehensä.

. Harventunut aktiiviväki on nyt liian iäkäs jatkamaan.

. – Eikä nuoria saa enää millään mukaan.

. Rakennusta on remontoitu lukuisia kertoja. Talkooväki on ollut ahkeraa mutta ei aina järin taitavaa.

. – Aiemmat sukupolvet tekivät isoja rakennusvirheitä, tuli vesivaurioita ja kosteutta, Jyrkiäinen harmittelee.

. Suurremontin jälkeen 2003 usko tulevaan oli yhdistyksessä luja. Purku-uhka saatiin vältettyä.

. – Toinen iso remontti oli 2010, jolloin kotiseutuyhdistyksen rahojen turvin laitettiin puoli taloa viimeisen päälle kuntoon, laitettiin suihkut ja vessat.