Entisajan uusperhe oli uskomaton himmeli – Pyysimme Kaari Utriota vertaamaan historian perhemalleja nykyisiin: "Vain pari uutta ilmiötä"

Isä, äiti ja lapset. Tiivis ydinperhe oli pitkään eurooppalaisen perhekäsityksen perusmalli, mutta ihanne on murenemassa. Perheet ovat entistä monimuotoisempia, uusperheet arkipäivää ja yksinasuvien määrä kasvanut.

. Mutta onko tässä mitään uutta? Eivätkö perheet aina ole olleet varsin monenkirjavia?

. Asiaa on kysyttävä perhehistorian uranuurtajalta, kirjailija Kaari Utriolta, joka julkaisi jo 20 vuotta sitten laajan yleisesityksen eurooppalaisen perheen historiasta. Perhekirja (Tammi) on edelleen alansa raamattu.

. Listasimme viimeaikaisen perhepoliittisen keskustelun avainsanoja, ja pyysimme Utriota kommentoimaan niitä. Hänen historiakäsityksensä kattaa 2 000 vuotta ja esiteltyjen ilmiöiden perspektiivi on useiden satojen vuosien pituinen, joten pidelkää hatuistanne: Nyt vedetään suuria linjoja.

. Ydinperhe . Nyt: Suomessa oli vuoden 2017 lopussa reilut puoli miljoonaa lapsiperhettä. Lapsiperheiden osuus oli 39 prosenttia väestöstä. Yleisin lapsiperhe on edelleen avioparin ja lasten muodostama yksikkö.

. Yhteiskuntapolitiikkamme perustuu yhä ydinperheajattelulle, vaikka esimerkiksi yksinasuvien määrä on parinkymmenen vuoden aikana kasvanut merkittävästi, lapsiperheiden määrä vähentynyt ja lapsettomien avioparien määrä lisääntynyt.

. Ennen: Tunnesiteeseen ja keskinäiseen kiintymykseen perustuva ydinperhemalli yleistyi 1800-luvulla varakkaissa porvarisperheissä, mutta kehitys oli alkanut jo edeltävillä vuosisadoilla. Kun avioliitto aiemmin nähtiin pääasiassa taloudellisena yksikkönä, liitot olivat järjestään vanhempien tai sukulaisten järjestämiä. Systeemi alkoi murtua, kun nuoret halusivat mennä naimisiin sen kanssa, jota rakastivat. Läntisessä maailmassa kehitys saavutti huippunsa 1960-luvulla.

. Vaikka aviopari lapsineen oli perheen ydin, vuosisatojen ajan perheeseen kuului lisäksi sekalainen ja laaja joukko esimerkiksi siskoja ja veljiä, heidän puolisoitaan ja lapsiaan sekä mahdollisesti orpolapsia.

. Slaavilaiseen perheeseen kuuluivat itseoikeutetusti myös isovanhemmat. Kiinnostavaa kyllä, läntisen ja slaavilaisen perhekäsityksen raja kulkee Suomen keskellä suunnilleen siinä, missä on kovan leivän ja pehmeän limpun raja ja missä vihta vaihtuu vastaksi.

. Kaari Utrion kommentti: "Nykyisenlainen individualistinen perhekäsitys on uhanalainen ja haavoittuva systeemi. Se on kaupunkilaisuuden ja vaurauden tuoma verraten nuori keksintö ja edellyttää toimiakseen hyvinvointivaltiota. Voi olla, ettei se kestä monta vuosisataa."

. Uusperheet . Nyt: Arkikielessä uusperheillä tarkoitetaan väljästi kaikkia avio- ja avoerojen seurauksena syntyneitä perheitä, joissa puolisoilla on lapsia edellisistä liitoistaan. Tilastoissa uusperheiksi lasketaan kuitenkin vain perheet, joissa on alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi. Vuonna 2017 tällaisia perheitä oli Suomessa 51 000 eli noin yhdeksän prosenttia kaikista lapsiperheistä.

. Ennen: Vielä 1500–1700-luvuilla ja 1800-luvun maatalousyhteiskunnassakin avioliiton keskimääräinen pituus saattoi olla vain 13 vuotta. Sitten toinen puolisoista todennäköisesti kuoli.

. Jos äiti kuoli, miehen piti kiireesti mennä uudelleen naimisiin, sillä maatalo ei tullut toimeen ilman emäntää eivätkä lapset ilman äitiä. Lapsikuolleisuus oli leskien perheissä keskimääräistä suurempaa. Yksinäisiä naisleskiä oli miehiä enemmän, sillä aviomieskandidaatteja ei ollut yhtä hyvin saatavilla kuin vaimoja. Lisäksi leskeys oli ainoa hyväksytty syy, jonka perusteella nainen saattoi elää itsenäisenä.

. Kommentti: "Ajatellaanpa vaikka miesleskeä, joka nai toisen lesken. Kummallakin oli lapsia. Kun uusikin vaimo kuoli, mies avioitui jälleen lesken kanssa. Nyt taloudessa oli jo kolmen perheen lapsia. Pahimmassa tapauksessa mies kuoli, ja vaimo meni puolestaan uudelleen naimisiin. Kirkko suositti korkeintaan kahta avioliittoa, mutta erikoisluvalla saattoi avioitua sitäkin useammin. Näin yhteiskunta välttyi orpolasten köyhäinhoidolta."

. Yksinhuoltajat . Nyt: Yhden vanhemman ja lasten muodostamia perheitä on yli viidennes lapsiperheistä. Tyypillisimmin perheeseen kuuluu äiti ja lapsia. Isän ja lasten muodostamat perheet ovat edelleen harvinaisia, vain kaksi perhettä sadasta.

. Ennen: Leskiäiti saattoi elää lastensa kanssa yksinkin, mutta yleensä naisella piti olla elättäjä. Yleisesti ottaen huonokin avioliitto oli parempi vaihtoehto kuin vanhapiikuus.

. Aviottomia lapsia oli paljon, sillä säädyllisen kulissin takana herrat makasivat piikojaan, bordellit olivat yleisiä ja rikkailla miehillä saattoi olla useitakin jalkavaimoja. Kuitenkin vain avioliitossa syntyneet lapset saattoivat periä vanhempansa.

. Kommentti: "Uskollisuutta edellytettiin vain naisilta. Jalkavaimot ja aviottomat lapset olivat ennen täysin miehen hyväntahtoisuuden varassa. Nykyään suhtautuminen on suvaitsevampaa. Myös avioliiton ulkopuolella syntyneet voivat periä."

. Yksinasuvat ja sinkut . Nyt: Suomessa on yli miljoona yhden hengen taloutta. Yksin asuu yli viidennes väestöstä. Yksin asumisen yleistyminen on nähty osana yhteiskunnallista muutosta, jonka muita merkkejä ovat syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen.

. Valtioneuvoston tilaama selvitys Yksin osana elinkaarta (2018) paljasti, ettei ole yhtä poliittista ratkaisua, jolla yksin asuvien asioita voitaisiin edistää. Yksin eläminen on kuitenkin tunnistettu yhteiskunnallisena ilmiönä: se ei ole pelkästään valinta tai tunnepuolen asia, joka koskettaa eron, leskeyden tai parinmuodostuksen kysymyksiä.

. Ennen: Keskiajalla ei asuttu yksin. Kaikki elivät yhdessä huoneessa ja ahtaasti. Koko perhe, mahdollisesti myös palvelusväki ja vieraat, saatettiin panna nukkumaan samaan vuoteeseen. Yksinolo oli sallittu vain erakoille.

. Vaikka avioliitto oli etenkin naisille välttämätön taloudellinen turvasatama, 1800-luvun Euroopassa jopa viidennes väestöstä oli naimattomia. Varakkaan perheen poikien oli mahdollista hankkia ammatti ja virka, ja poikamiehiä olikin paljon. Heillä oli kuitenkin yleensä taloudenhoitaja, joka oli käytännössä usein myös rakastajatar. Vaikka suhteesta syntyi lapsia, nämä eivät perineet isäänsä.

. Naimattomat säätyläisnaiset eivät asuneet yksin, vaan työskentelivät esimerkiksi palkattomina kotiopettajina tai taloudenhoitajina sisarustensa perheissä tai muissa talouksissa. Maaseudulla naimattomat tyttäret ja pojat velvoitettiin piioiksi ja rengeiksi lähiseudun taloihin.

. Kommentti: "Naimattomien naisten asema oli heikko, ja esimerkiksi piioilla ja kotiopettajattarilla oli suuri vaara joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi."

. Samaa sukupuolta olevat parit . Nyt: Vuonna 2017 avioliittolakia muutettiin niin, että myös samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin. Myös osa rekisteröidyistä pareista muutti parisuhteensa avioliitoksi. Saman sukupuolen avioparin ja lasten muodostamia perheitä oli Suomessa vuoden 2017 lopussa vajaat 400 ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevia lapsiperheitä 345.

. Kommentti: "Samansukupuolisten avioliitot ovat oikeasti uusi asia perhehistoriassa. Homosuhteita on toki ollut aina, eikä niitä ole edes paheksuttu kuin jokunen sata vuotta tuossa välissä. Avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä ei kuitenkaan ennen tullut kyseeseen, koska avioliiton ensisijainen tehtävä oli tuottaa lapsia."

. Lasten lukumäärä . Nyt: Syntyvyys on laskenut Suomessa jo kahdeksana vuotena peräkkäin. Syntyneiden vauvojen määrä jäi viime vuonna alle 50 000:n. Edellisen kerran syntyvyys on laskenut näin monena vuonna peräkkäin 1960-luvulla. Keskimääräinen lapsiluku on nyt 1,49 lasta naista kohden.

. Ennen: Maatalousyhteiskunnassa lapsia syntyi paljon, sillä heitä tarvittiin työvoimaksi sekä vanhuudenturvaksi. Lapsikuolleisuuskin oli suurta, joten "särkymävaraa" piti olla. Keskimääräinen hedelmällisyysluku oli Suomessa viiden paikkeilla 1900-luvun alkuun saakka. Toisaalta esimerkiksi 1700-luvulla jopa joka neljäs vauva kuoli jo ensimmäisen elinvuotensa aikana.

. Dramaattinen muutos oli ehkäisypillerin yleistyminen 1960–70-luvuilla. Nainen pystyi ensi kertaa itse päättämään, synnyttääkö hän lapsia vai ei.

. Kommentti: "Kun ensisynnyttäjien ikä nousee, olisivatko syynä esimerkiksi pätkätyöt. Epävarmuudessa ei voi suunnitella tulevaisuutta. Tässä työnantajatkin voisivat katsoa peiliin. Toisaalta päätökset ovat aina yksityisiä. Jos naiset päättävät olla synnyttämättä, he eivät synnytä. Muutos on yhtä vääjäämätön kuin järjestettyjen avioliittojen mureneminen oli menneinä vuosisatoina. Sitä ei voi ylhäältä päin määrätä.

. YK:n kansainvälistä perheiden päivää on vietetty vuodesta 1993 lähtien 15. toukokuuta. Teemapäivä muistuttaa sosiaalisten, taloudellisten ja väestötieteellisten ratkaisujen vaikutuksista perheisiin.

. Lähteitä: Kaari Utrio: Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia (Tammi 1998). Tilastot Tilastokeskuksesta, Väestöliitosta sekä Sosiaali- ja terveysministeriöstä.

. Pirjo-Liisa Niinimäki

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Entisajan uusperhe oli uskomaton himmeli – Pyysimme Kaari Utriota vertaamaan historian perhemalleja nykyisiin: "Vain pari uutta ilmiötä"

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Entisajan uusperhe oli uskomaton himmeli – Pyysimme Kaari Utriota vertaamaan historian perhemalleja nykyisiin: "Vain pari uutta ilmiötä"

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje