<p>Kuinka sinä haluaisit kuolla?</p>.<p>Eutanasia-sana tulee kreikan kielestä. Se tarkoitti alkujaan hyvää kuolemaa, rauhallista nukahtamista elämän päätteeksi. Nykyisin eutanasia merkitsee aktiivista toisen ihmisen elämän päättämistä tämän omasta pyynnöstä silloin, kun taustalla on kuolemaan johtava sairaus ja siihen liittyvä kestämätön kärsimys. </p>.<p>Kristillisen elämänkatsomuksen mukaan syntymisen ja kuolemisen valtakirja ei ole ihmisen hallussa. Palliatiivinen hoito tai saattohoito ovat kirkon mielestä eutanasiaa parempia vaihtoehtoja elämän loppuvaiheen kärsimyksiin. Minusta ne eivät sulje toisiaan pois.</p>.<p>Palliatiivinen hoito on Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan potilaan kokonaisvaltaista hoitamista, kun parantumaton, kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. </p>.<p>Eutanasia herättää jo sanana tunnemyrskyn ja ristiriitaisten arvokysymysten tulvan. Onko yksilöllä oikeus päättää omasta kuolemastaan, jos on kuolemaisillaan ja kärsii sietämättömiä kipuja? </p>.<p>Kuolema koskettaa muitakin kuin kuolevaa itseään. Läheisten suru, kun omaisen kuolema on päivien, tuntien tai minuuttien päässä, vuosienkin surutyön jälkeen, on riipaisevan raskas. On hirvittävän vaikeaa luovuttaa. Uskoa, että elämä päättyy nyt, muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Silloin kysymys on: Onko parempi, että elämänsä loppuvaiheessa saa elää kaksi päivää kivuttomasti vai kolme kivuliaasti? </p>.<p>Silti kaikki vaihtoehdot tuntuvat vääriltä. Mikä on suurin vääryys? Läheisten kokema murhe sairaan rakkaansa kuolemisesta, kuolemaisillaan olevalle tuskainen odotus vai hoitohenkilökunnan tehtäväksi lankeama päätös, että on aika antaa parantumattoman kuolla.</p>.<p>Osa meistä saa armon kuolla kauniisti, rauhallisesti. Osalle kuolema on hirveä, tuskantäyteinen, piinaava ja riuduttava. Kuolemaa edeltää aika, jolloin elämä on pelkkää ahdistavaa kuoleman odotusta.</p>.<p>Aika, jolloin ambulanssimiehet kysyvät hoitotahtoa, kun tulevat samalla viikolla seitsemättä kertaa hakemaan. Haettava ei pysty puhumaan. Hengitys kulkee ohuen ohuesti, ja pelko oman kuoleman väistämättömästä lähestymisestä kuvastuu tuskaisista silmistä. Kidutus loppuu vasta, kun tajunta pettää. </p>.<p>Suomen laissa henkilö voi kirjallisella hoitotahdolla ilmoittaa ne olosuhteet, joissa hän vastustaa elvytystä, elämän keinotekoista yllä pitämistä ja pidentämistä. Rekisteriä tällaiselle hoitotahdon ilmaisemiselle ei ole, jokaisen on itse tehtävä tahtonsa julkiseksi.</p>.<p>Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Kolumbiassa ja Kanadassa on lakinsa, jolla eutanasia sallitaan. Onko kyse itsemurhan avustamisesta? </p>.<p>Ylilääkäri <em class="@Henkilo">Juha Hänninen</em> kirjoittaa Kirkko ja kaupunki -lehdessä näin:</p>.<p>"Jos hoidoilla ei enää ole potilaan elämää pidentävää vaikutusta, niistä on perusteltua luopua. Lääkäri tekee hoitopäätökset lääketieteellisin perustein ja potilasta kuunnellen", Hänninen sanoo.</p>.<p>Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli huhtikuun alussa kansalaisaloitetta eutanasian laillistamisesta. Aloite avattiin jo vuonna 2016, ja se keräsi yli 63 000 allekirjoitusta.</p>.<p>EXITUS ry, aatteellinen, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, ajaa Suomeen aktiivisen eutanasian sallivaa lakia. Ihmisellä olisi tällöin laillinen oikeus saada lääkinnällistä kuolinapua, kun parantavaa hoitoa ei enää ole, sairauden ennuste on lääketieteellisesti arvioiden toivoton ja inhimillisesti katsoen kestämätön.</p>.<p>Yhdistys puolustaa henkisesti terveen ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutumista itseään koskevissa hoitopäätöksissä. </p>.<p>Sosiaali- ja terveysvaliokunta pohti eutanasia-aloitetta ja esitti, että elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa selvittämään asetetaan asiantuntijatyöryhmä. Selvityksessä on huomioitava perusoikeudet, rikoslainsäädäntö ja terveydenhuollon henkilöstön asema. Työryhmä antaa selvityksensä aikanaan.</p>.<p>Inhimillinen elämän loppu vaatii resursseja. Koulutusta, saattohoitopaikkoja, kipulääkitystä, myötätuntoa ja ihmisarvon kunnioitusta myös elämän päättymisen hetkellä.</p>.<p>Jokainen meistä on ansainnut hyvän kuoleman, jossa elämän viimeiset hetket eivät täyty sietämättömällä kärsimyksellä. Arvostamalla kivutonta ja rauhallista kuolemaa arvostamme elettyä elämää.</p>.<p>Susanna Pajakko</p>.<p>Susanna Pajakko</p>