Kilpakävely on vain harvojen herkkua Suomessa – "Haloo"

Viime syksyyn asti kilpakävelyn lajivalmentajana toiminut Marko Kivimäki sanoo, että moni maa ottaisi Jarkko Kinnusen, Aku Partasen ja Aleksi Ojalan joukkueeseensa.

. – IAAF:n (Kansainvälinen yleisurheiluliitto) tulosraja Lontoon MM-kisoissa on 50 kilometrillä 4.06.00 ja SUL:n 3.57.00. Kolmikolla ennätys on alle 3.50.00. Se kertoo siitä, että he eivät ole vain osallistumassa, vaan kaikilla on onnistuessaan mahdollisuuksia olla kisan aikana pääryhmässä ja hyvänä päivänä pistesijoilla tai niiden tuntumassa.

. Kinnunen on porukan kokenein.

. – Hän on aina ollut arvokisoissa luotettava ja pystynyt parhaimpaansa. Valmentajamuutos on ollut hetken aikaa päällä, ja vähän on tullut tekniikkamuutoksia. Se tuo pientä riskielementtiä, mutta se antaa myös mahdollisuuden, että voi löytyä uusi Jarkko.

. Partanen teki talvella hyvän harjoituskauden ja on Kinnusen kanssa parhaillaan Italiassa korkeanpaikanleirillä.

. – Aku käveli keväällä 3.49.00 Dudincen 50 kilometrin kilpailussa Slovakiassa, ja jos hän pystyy menemään siitä eteenpäin, hän on lähellä tasoa 3.45.00 ja pistesijaa.

. Kauhavan kävelykarnevaaleilla oleva Ojala on saanut tekniikkansa hyvään kuntoon.

. – Se on tästä kolmikosta parhaimmalla mallilla.

. – Valmentajavaihdoksen myötä päivittäisvalmennukseen on tullut tarvittavaa säännöllisyyttä ja seurantaa enemmän ja sitä kautta tekniikka vakiintuu vahvemmaksi, Kivimäki kehuu.

. Koko kolmikko aikoo osallistua Seinäjoen Kalevan kisoihin ja kävellä tangokadulla 20 kilometriä.

. Heidän takanaan tilanne on haasteellinen. Haastajaryhmässä on porukkaa, mutta sitä ei ole paljon.

. Taika Nummi on naisissa selkeä suomalaisykkönen. Hän on kuitenkin telakalla ainakin loppuvuoden jalkakipujensa vuoksi. Elisa Neuvonen on vahvasti noussut kantaan ja on kaksi kertaa alittanut IAAF:n tulosrajan Lontoon MM-kisoihin.

. – SUL:n tulosraja on kuitenkin pikkuisen vielä kovempi, minuutin päässä.

. Harrastajamäärä huipputasolla on kuitenkin miesten tavoin kapea, eikä särkymävaraa ole juurikaan.

. .lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; }.lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; } . Kivimäki vertaa kilpakävelyä mäkihyppyyn.

. – Jos mielii arvokisatasolle, se vaatii aika paljon. Palkintorahat ja muut tukieurot ovat kaikissa maantielajeissa tiukassa.

. Kilpakävely ei ole samanlainen massalaji yleisurheilussa kuin esimerkiksi pituushyppy.

. – En väheksy pituushyppyä, mutta siinä kilpailusuoritus on helppo tehdä.

. Kivimäki pitää tärkeänä, että kilpakävelystä ei levitetä mielikuvaa, että ensin hengaillaan pari tuntia kavereiden kanssa, välillä järjestäjä tarjoaa juomat, yleensä joku oksentaa ja lopulta urheilija on tiputuksessa.

. – Kaikista ei tule 50 kilometrin kävelijöitä, ja lajista löytyy monenlaista haastetta harrastajille. Juniorit lähtevät liikkeelle 600 metristä.

. Kivimäki kannustaakin seuratoimijoita ottamaan kilpakävelyn yhtenä yleisurheilulajina toimintaan mukaan. Se voi tapahtua esimerkiksi alku- tai loppuverryttelyn yhteydessä siten, että jokainen kävelee kilpaa tietyn matkan.

. – Se ei muuta kaipaa. Sieltä löytyvät he, joita se alkaa kiinnostaa.

. – Etelä-Pohjanmaalla niin sanottuja valkoisia seuroja on vielä aivan liikaa, että ne olisivat yleisurheiluseuroja. Ne ovat seuroja, joissa ei ole kävelytoimintaa tai kävelijöitä. Seiväshyppyä kyllä opetellaan, mutta kilpakävely jätetään pois teknisenä lajina, josta ei oikein kukaan tiedä. Kävely, haloo.

. JARNO RANTA, KAUHAVA

Fri, 8/19

Kirjaudu sisään

Fri, 8/19

Kilpakävely on vain harvojen herkkua Suomessa – "Haloo"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin