Kommentti: Ennen oli mutkattomampaa

Omat arvokisakokemukseni ajoittuvat paikan päällä nähtyjen otteluiden osalta nuoruusvuosiini. Aikaan, jolloin jalkapallon arvokisalippujen hankinta oli monin tavoin nykyistä helpompaa ja yksinkertaisempaa.

. Ensimmäinen kokemukseni jalkapallon arvokisoista tapahtui Länsi-Saksan EM-kisoissa 1988. Olimme perheen kanssa Euroopassa autolomalla ja Hannoveriin saapuessamme tiesimme Irlannin ja Neuvostoliiton kohtaavan toisensa paikallisella stadionilla.

. Kokeilimme onneamme ja kysyimme majatalon pitäjältä, että olisiko illan otteluun vielä mahdollista saada lippuja. Hän lupasi ottaa selvää ja pari tuntia myöhemmin meillä olikin isäni kanssa pääsyliput otteluun.

. Itse ottelusta on esiteinin mieleen jäänyt niin sanottu meksikolainen aalto, joka aika ajoin kiersi stadionia. Olin aallosta innoissani ja halusin nousta täsmälleen oikeaan aikaan.

. Oikea ajoitus edellytti katselemista sivulleen enkä sen vuoksi nähnyt, kuinka Irlannin Ronnie Whelan iski upealla volley-laukauksella yhden koko kisojen komeimmista täysosumista.

. Olen sittemmin nähnyt kyseisen maalin, mutta tuohon maailmanaikaan ei vielä videopalveluita ollut eikä välitöntä pääsyä koosteisiin.

. Italian MM-kisoihin 1990 lähdimme isäni kanssa varta vasten. Lippuhankinta oli tälläkin kertaa maanläheistä ja saimme Italiassa asuneiden tuttujen avustuksella liput kahteen Veronassa pelattuun alkulohko-otteluun.

. Toinen esimerkki entisajoista oli samassa hotellissa kanssamme majoittunut suomalaismiesten joukko, joilla oli liput lähes kymmeneen otteluun. Heillä oli varaa jopa jättää yksi ottelu väliin, kun liikenneruuhka näytti ylivoimaiselta ja he palasivatkin hotelliin nähdäkseen ottelun edes televisiosta.

. Nykypäivänä kymmeneen otteluun päästäkseen täytyy olla valtavan onnekas, suuren sponsorin johtoporrasta tai joku silmäätekevä lajin kattojärjestöstä.