Pia Hunnakko, kolumnikuva.
Kävin viime kesänä ensi kertaa Kaskisissa. Oli kesäinen kuuma päivä kun ajelin Pohjanlahden rannikkokaupungin sisäänajotietä suoraan pikkukaupungin sydämeen, sen säntilliseen ruutukaavaan. Pitkiä katuja, vanhojen puutalojen loputtomia rivejä ja ylitsevuotavaa vihreyttä.
Kaunista, kuten Kaskisista aina sanotaan. Tunnelma oli houkuttelevan rauhallinen, suorastaan viipyilevä.
Sitten tajusin mistä se johtui.