Kolumni: Kvartaalitunnelmia

”Ne panoo sut itkemähä siälä!”, puuskahti isäni kun kerroin hänelle suunnitelmastani asettua kuntavaaliehdokkaaksi. Vanhempien suojeluvietti - se on ja pysyy!

. Mielenkiintoista, millaisia ajatuksia elämän politiikkaa yli 70 vuotta seuranneella rivikansalaisella kuntavaaliehdokkuus herätti. Näkemyksen jakajia varmasti riittää. Toki tässä tapauksessa isän suojeluvaisto taisi aiheuttaa sen, että lauseessa oli enemmän huolta herkkyydellä siunatun tyttären puolesta kuin todellisia mielipiteitä.

. Uusi valtuustokausi alkoi kesäkuussa, joten kvartaalin verran on nyt tunnelmia takataskussa. Ja ainakin yksi uusi sana.

. Ensimmäiset kokoukset olivat ennen kesätaukoa. Pehmeä laskeutuminen sopi keltanokalle.

. Syksy kun pääsi vauhtiin, niin olihan se jännittävää. Puhumisen ammattilainen ja yhtäkkiä tuntui, että en osaa sanoa mitään. Päätinkin, että en puhu vain puhumisen vuoksi vaan sitten, jos on oikeasti jotain sanottavaa.

. Jännitys oli täysin sisäsyntyistä. Sitä ei todellakaan lisänneet vanhat konkarit, virkamiehet tai muut pöytien ympärillä istujat. Päinvastoin. Kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kivisaari kesällä kerran minulle painokkaasti sanoi, että muista Kati, sinä olet sitten tasan yhtä tärkeä siellä kuin kaikki ne muutkin, niin olinpa otettu sanoistaan. Vaikuttunut olen ollut kaiken kaikkiaan siitä kannustuksen ja hyvän hengen ilmapiiristä, mitä olen saanut luottamushenkilönä lajitoverien ja virkamiesten kanssa hengittää.

. Yleisessä keskustelussa olen huomannut kritisointia siitä, että ensimmäiset todella suuretkin päätökset, joita olen saanut olla tekemässä, ovat syntyneet liian hyvässä yhteisymmärryksessä. Politiikkaan kuuluu vahva vastakkainasettelu ja soraäänet pitää kuulua tarpeeksi kovaa. Luottamushenkilöiden täytyy osata haastaa ja etsiä ehdotusten heikot kohdat.

. Totta tämäkin. Mutta on rakentavaa ja hajottavaa kriittisyyttä. Uusimmissa opetussuunnitelman perusteissa 2014 lausutaan: ”Sivistykseen kuuluu taito käsitellä ristiriitoja eettisesti ja myötätuntoisesti sekä rohkeus puolustaa hyvää. Sivistys merkitsee yksilöiden ja yhteisöjen taitoa tehdä ratkaisuja eettisen pohdinnan, toisen asemaan asettumisen ja tietoon perustuvan harkinnan perusteella.”

. Mikäli me asetamme nämä tavoitteet lapsillemme ja nuorillemme, eikö meidän pidä ne ensin itse hallita ja toimia esimerkkeinä? Erityisesti kansanäänestyksellä valittujen luottamushenkilöiden. Kaupunginvaltuuston kokoukset ja eduskunnan kyselytunnit ovat seurattavissa. Silmien pyörittelyt ja epäasialliset huikkimiset eivät ole sivistynyttä demokratiaa.

. Vauhtiin on päästy. Tahto ei enää riitä, nyt on aika kerätä tahdon rinnalle tietoa, että osaa olla rakentavasti kriittinen.

. Luottamushenkilökoulutukset ovat tietoa lisänneet. Koulutuksissa ja kokouksissa johtavien virkamiesten tietotaito on ollut erittäin vakuuttavaa. Miten paljon kunnallista päätöksentekoa ohjaakaan lait ja asetukset! Puun ja kuoren väli taitaa olla tuttu paikka virkamiehille.