Kolumni: Metsän erikoistutkija Kauko Salo: Visakoivu on arvokkain metsäpuumme

Pohjoisimmat visapuut on löydetty Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Suomen lisäksi visakoivua esiintyi Karjalan tasavallan eteläosissa Venäjällä, Etelä-Ruotsissa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa sekä Valko-Venäjällä.

. Visakoivu vaatii kasvaessaan väljää kasvutilaa ja runsaasti valoa. Se ei menesty metsäkasvina muitten puitten varjostamana. Tyypillisiä luontaisia kasvupaikkoja ovat ravinteiset moreenimaat, peltojen reunamat, hakamaat ja lämpimät harjujen rinteet.

. Visakoivun korkeus on keskimäärin 7-10 metriä ja se voi kasvaa suorarunkoiseksi tukkipuuksi saavuttaen yli 15 metrin korkeuden.

. Suotuisissa olosuhteissa visakoivu kehittyy täyteen mittaansa 40–50-vuotiaana. Visakoivun kasvutapa on haarova, sillä sen oksat lähtevän luudan tapaan läheltä tyveä.

. Visakoivua ei voi sanoa kauniiksi puuksi, ja sen rumuus koituikin visakoivun kohtaloksi toisen maailmansodan jälkeen. Metsänomistajat myivät halvalla, yleensä jaloviina- tai konjakkipullon hinnalla pihapiirin lähimetsissä kasvaneet oksaiset ja pensasmaiset visakoivut.

. Tällä tavoin muutamassa vuodessa laatutietoiset rahamiehet Etelä-Suomesta ja Baltian maista ostivat arvopuut maakunnista. Lisäksi visakoivun käyttö polttopuuna hävitti puita metsistämme.

. Visakoivu on harvinainen rauduskoivun muoto, se ei ole oma koivulajinsa. Visautuminen puuaineessa ei ole viruksen, hyönteisen tai sienitaudin aiheuttama kasvusolukkojen epänormaali jakautuminen, vaan visakoivun rungon pitkittäissolukot ovat muuttuneet mutkitteleviksi ja siten vuosilustoja ei näy normaalin kehityksen estyessä. Tällöin rungon poikkileikkauspinnalle muodostuu tähtimäinen kuvio, visankukka.

. Visautuminen on perinnöllistä ja sitä esiintyy männyn ja kuusen lisäksi monilla lehtipuilla, mutta selvästi vähemmän kuin visakoivulla.

. Tunnen henkiöitä, jotka tunnustelemalla rungon pintaa tuntevat sormissaan kehittyvät kyhmyt muutaman vuoden ikäisestä taimesta. Kyhmyjen esiintymistavan perusteella erotetaan neljä yleisintä visatyyppiä: paukuravisa, juomuvisa, kaulavisa ja rengasvisa. Lisäksi on löydetty sekatyyppejä.

. Visakoivun viljely oli lisääntynyt nopeasti 1980-luvun puolivälistä lähtien. Mikrolisätyt taimet monistetaan laboratoriossa tarkoin valituista visakoivujen silmuista otetuista solukoista ja siksi kloonitaimet ovat emopuunsa kaltaisia puuaineensa puolesta.

. Myöhempi kasvatus tapahtuu taimitarhalla. Visakoivutaimikko perustetaan nykyään kloonitaimilla. Visakoivutaimikon hoito vaatii alkuvaiheessa paljon työtä. Taimien ympäriltä poistetaan heinäkasvillisuus ja leikataan taimivaiheessa vuosittain paksuimmat oksat pois.

. Viljelmiä vaivaavat kärsäkkäät, myyrät, jänikset ja hirvet. Vahinkojen sattuessa täydennysistutusten tarve on ilmeinen. Visakoivun kasvatus on houkutteleva vaihtoehto perinteiselle koivuviljelmälle. Puuaines on koristeellista ja kovaa, siksi haluttua raaka-ainetta puusepänverstaissa ja huonekalutehtaissa.

. Kauko Salo

. Kirjoittaja on metsien monikäytön erikoistutkija Luonnonvarakeskuksessa (Luke) Joensuussa.

Tue, 5/24

Kirjaudu sisään

Tue, 5/24

Kolumni: Metsän erikoistutkija Kauko Salo: Visakoivu on arvokkain metsäpuumme

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin