Kolumni: Vihasivustojen takana on toive omasta mediapoterosta

MV-lehden oikeudenkäynnissä on vihdoin linjattu, mitä ei kuulu suomalaiseen sananvapauteen. Kunnianloukkauksella, valehtelulla ja rasismilla ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa.

. Vihapuhujat netissä kokivat tuomion poliisivaltion toimintana ja sananvapauden rajoittamisena: Sananvapaus on vapautta ilmaista oma mielipiteensä, mutta sananvapaus ei ole mikään kaiken muun yläpuolelle asettuva lakien laki.

. Jos käyttää sananvapauttaan väärin, joutuu kantamaan vastuun, esimerkiksi kunnianloukkaustuomiona. Joutuminen vastuuseen ei ole sananvapauden kaventamista.

. Toivottavasti tuomio herättää myös ne, jotka osallistuvat vihasivustojen toimintaan jakamalla niiden juttuja somessa ja vainoamalla eri tavoin sivustojen heille osoittamia henkilöitä. Fiksu ihminen oppii viimeistään nyt.

. Mitkä ovat vihasivustojen motiivit toimia? Niitä alkoi ilmestyä Suomeen 2015-2016. Myöhemmin on paljastettu kokonaisia itärajalla toimivia trollitehtaita, joiden tehtävä on tuottaa nettiin epäsopua lisääviä epäuutisia. Jutuilla murennetaan Suomen vahvuutta, yhtenäisyyttä ja toimivaa demokratiaa. Journalismi on yksi demokratian peruspilareista.

. Useilla poliitikoilla on nykyään absurdi suhde mediaan. He vetävät mattoa median jalkojen alta väittämällä mediaa puolueelliseksi ja itseään syrjityksi. Yleensä on saatu ihan samaa kohtelua kuin kaikki muutkin, mutta ei ”syrjitty” haluakaan tasapuolisuutta vaan itsensä ylikorostamista.

. Pahimmillaan se voi johtaa haluun saada media poliitikkojen talutusnuoraan, kuten Puolassa ja Unkarissa on uusoikeiston valtaannousun myötä tapahtunut.

. Vallan vahtikoira ei voi olla kulloisenkin hallituksen äänitorvi ja toteuttaa pelkkää enemmistödemokratiaa. Median kuuluu antaa ääni myös vähemmistöille, joiden ääni ei muuten kuulu.

. Sivustot eivät ole syntyneet tyhjästä, eikä niillä olisi kävijöitä, ellei joku haluaisi tällaista sisältöä. Vihasivustojen suosituin asetelma ruokkii Suomessakin uusoikeistolaista ajattelumallia. Ne vahvistavat kävijöiden omakuvaa syrjittynä joukkona, joka on heidän mielestään ”hiljainen enemmistö”: maahanmuuttovastainen, kansallismielinen ja hyvin konservatiivisia arvoja kannattava.

. Heidän kokemuksensa on, ettei liian liberaali valtamedia käsittele tarpeeksi aiheita, joita pitäisi käsitellä ja kokevat siksi, että mielipide jää kuulematta. Oikeastaan he haluavat omia puoluelehtiä ja sisällön omiin näppeihin.

. Poliittisesti sitoutunut lehdistö on Suomessa kuopattu jo 1980-1990 -luvuilla, jolloin lehdet sanoutuivat irti politiikasta ja ryhtyivät kaikella lailla ajattelevien lukijoiden lehdiksi. Tavoitteena oli tietysti tilaajamäärien kasvattaminen.

. Kun media-alalla menee miten menee, joutuu joskus miettimään, onko tullut aika, että sitoutumattomuuden aika on ohi ja poliittinen media vielä palaa? Mikä olisi Suomen CNN, mikä FOX News?

. Vihasivustojen ja informaatiovaikuttamisen maailmassa itselle mieluisia uutisia syytävät mediapoterot olisivat todellinen uhka. Tarvitaan eri tavalla ajattelevia tahoja yhteen kokoavaa mediaa ja moniäänistä yhteiskunnallista keskustelua.

. Mediassa ei pidä kuvitella, että kovin ääni on koko kansan ääni ja poukkoilla sen mukaan. Yleensä se ääni kuuluu jollekin taholle, jonka vaikuttimista ei voi olla varma.

. Satu Takala

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Kolumni: Vihasivustojen takana on toive omasta mediapoterosta

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolumni: Vihasivustojen takana on toive omasta mediapoterosta

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje