<p>Maanantai 6.5.</p>.<p>"Aamurutiinini on melkein joka aamu sama. Kahdeksalta herätys, aamupala pojan kanssa ja sitten katsomme yhdessä vähän aikaa koripallovideoita. Sen jälkeen on uutiskatsaus. Paperilta luen Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat, sähköisesti käyn läpi Ylen ja Twitterin uutisvirtaa.</p>.<p>Vien pojan päiväkotiin ja jatkan siitä suoraan aamuharjoituksiin kello kymmeneksi. </p>.<p>Nyt kun pelataan pudotuspelejä, harjoitusten määrä ja teho ovat varmaan puolittuneet esimerkiksi syksyyn verrattuna. Yleensä harjoittelun tavoitteena on tehdä töitä koko kautta ja koko uraa ajatellen, mutta nyt on vain tämä hetki. Harjoittelemalla ei voi enää kehittyä näitä pelejä varten – se työ on jo tehty. Tänäänkin harjoituksissa keskityttiin lähinnä vain taktisiin asioihin, käveltiin kuvioita läpi ja lopuksi heiteltiin sekä venyteltiin. </p>.<p>Harjoitusten jälkeen olen vähän aikaa kotona ja käyn läpi työsähköposteja. Kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä maanantai on ollut usein päivä, jolloin lävähtää aika paljon postia. Kansanedustajuus on nostanut informaatiovyöryn kuitenkin uudelle tasolle.</p>.<p>Paljon tulee viestejä erilaisilta järjestöiltä ja yhdistyksiltä, jotka kertovat toiminnastaan ja tarjoavat asiantuntija-apuaan. Jonkin verran pyydetään myös puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin.</p>.<p>Varsinaiseen päätöksentekoon liittyviä lähestymisiä tulee vielä toistaiseksi vähän. Hallitustunnustelut ovat vasta käynnissä ja ennen kuin uusi hallitus on kasassa, politiikanteko on vajavaista.</p>.<p>Illalla on kolmas välieräottelu Salossa.</p>.<p>Bussimatkalla otan 1,5 tunnin päiväunet. Urheilumaailman tai politiikan paineet eivät ole ikinä vaikuttaneet unensaantiini. Se on siunaus, sillä pudotuspelien aikaan lepo on kaikkein tärkein asia. Ilman hyvää unta aivot ja kroppa eivät palaudu. Onneksi tämä asia on noussut arvoonsa myös urheilun ulkopuolella. Ikuisen suorittamisen ihannointi ei ole enää muodikasta työelämässäkään.</p>.<p>Illan ottelun häviämme pisteellä, aivan kuten ottelusarjan ensimmäisenkin vieraspelin. Salo johtaa voitoin 2–1.</p>.<p>Toinen kirvelevä tappio kolahtaa moneen pelaajaan aika kovaa. Pukukopissa on vähän synkkä tunnelma. Kapteenina päätän, että nyt pidetään pelaajien kesken palaveri – käydään tunteita läpi ja yritetään sitä kautta saada mieli taas avautumaan. Oma viestini on, että kukaan pelaaja ei ole syypää tappioon, kukaan pelaaja ei ole suurempi kuin joukkue. Voitamme ja häviämme yhdessä.</p>.<p>Paluumatkalla jään pois bussista Helsingissä Kehä I:n liittymässä, jatkan siitä paikallisjunalla keskustaan ja kävelen rautatieasemalta työasuntooni Ullanlinnaan. Siellä katson vähän aikaa televisiota. Nukkumaan menen yhdeltä."</p>.<p>Tiistai 7.5.</p>.<p>"Kello on soimassa kahdeksalta, mutta ylös sängystä pääsen vasta 8.30. Vaikka kuinka venyttelisi pelin jälkeen, söisi oikein ja nukkuisi täydet yöunet, aamuisin kroppaa kolottaa ja kävely on aluksi hankalaa. Itse ajattelen niin, että siinä on oma viehätyksensä. Vastustajajoukkueen pelaajilla on ihan samanlaisia tuntemuksia. Se on osa henkistä taistelua, että pystyy ottamaan kolotuksista henkisen niskalenkin, eikä anna niiden vaikuttaa pelisuorituksiin.</p>.<p>Kävelen eduskuntaan ja olen siellä 9.30. Aamupäivä menee paperi- ja sähköposteja läpikäydessä sekä käytännön asioita järjestellessä – kuittaan itselleni esimerkiksi työkännykän.</p>.<p>Kello 12.30 alkaa kokoomuksen ryhmäpalaveri, missä teroitetaan meidän linjaamme. Työllisyys- ja talouspoliittiset asiat ovat hallitustunnusteluissa kulmakivemme. Ne ovat niin tärkeitä asioita, että niiden suhteen meidän on pakko olla tiukkoja. Vaikka näkemyksemme tältä osin poikkeavat demarien ajamasta linjasta, ilmapiiri on myönteinen. Usko hallituspaikkaan on aika vahva.</p>.<p>Joudun lähtemään kokouksesta kesken pois, että ehdin kolmeksi Kouvolaan harjoituksiin. Iltapäivällä olisi ollut ohjelmassa äänestys eduskunnan istumapaikoista. Ei kauheasti harmita, että se jäi minulta väliin. Jos noin simppelistä asiasta jotkut jaksavat riidellä, se ei jätä kauhean hyvää kuvaa kyvystä hoitaa yhteisiä asioita.</p>.<p>Olen joutunut olemaan kevään aikana paljon pois eduskunnasta. Koripallo on ammattini vielä vähän aikaa ja se pitää hoitaa hyvin. Tämä asia käytiin puolueen sisällä läpi heti vaalien jälkeen. Olen saanut sieltä täyden tuen ja paljon myös apua, mikä on tuntunut hienolta.</p>.<p>Kokoomuksen joukkueeseen on ollut helppo tulla.</p>.<p>Eduskuntatyö ja ratkaisevien pudotuspeliotteluiden pelaaminen ei ole tietenkään optimaalinen yhdistelmä, varsinkaan perheelliselle, mutta yhtään en valita. Kaikki arjen ongelmani ovat positiivisia, kaikkiin näihin rooleihin olen itse pyrkinyt. Jos tässä tilanteessa valittaisin arjen raskautta, se osoittaisi täydellistä ymmärtämättömyyttä elämästä.</p>.<p>Illalla täytän oman ja vaimoni veroilmoituksen. Siihen menee puolitoista tuntia. Verottajan uusi järjestelmä otti vähän enemmän aikaa kuin vanha. </p>.<p>Ennen nukkumaanmenoa käyn vielä läpi työsähköposteja ja teen päivityksiä sosiaaliseen mediaan. </p>.<p>Nukkumaan mennessä on aika luottavainen olo, että Antti Rinne näkee kokoomuksen vahvuuden talouspuolueena ja haluaa meidät mukaan hallitukseen." </p>.<p>Keskiviikko 8.5.</p>.<p>"Ennen kymmeneltä alkavia aamuharjoituksia minulle alkaa tulla sellaisia viestejä, jotka enteilevät, että olemme jäämässä hallituksen ulkopuolelle. Niitä tulee kollegoilta ja myös media on perillä tilanteesta.</p>.<p>Aamuharjoitusten jälkeen katson pukukopissa kännykästä suoraa lähetystä eduskunnasta. Noin kello 11.50 Rinne ilmoittaa, mitkä puolueet hän haluaa hallitukseen. Vasemmistohallitus.</p>.<p>Harmittaa.</p>.<p>Kotona käyn tilannetta läpi ja mietin, mitä tuleva hallituspohja käytännössä tarkoittaa. Netistä tutkin vähän poliittista historiaa. Ajattelu alkaa käydä niin kovilla kierroksilla, että minulle tulee päänsärky.</p>.<p>Puoli kolmelta otan tunnin päiväunet.</p>.<p>Kun haen pojan päiväkodista, mietin, millaista Suomea lapselleni ollaan nyt rakentamassa.</p>.<p>Illalla on ohjelmassa neljäs välieräottelu. Jos päivästä pitää hakea jotain hyvää, ainakin on saanut ajatukset irti koripallosta.</p>.<p>Olen ollut julkisuudessa melkein 20 vuotta, mutta ikinä matka parkkipaikalta pukukoppiin ei ole kestänyt niin kauan kuin tänään. Politiikka on mukana ihmisten arjessa ja moni haluaa spekuloida päivän uutista kanssani.</p>.<p>Tykkään puhua ihmisten kanssa, en koe sitä taakaksi. Nykyisessä roolissani voi silti tulla hetkiä, että pitää lähteä jämäkästi pois tilanteesta, jos keskustelu ei etene.</p>.<p>Kun laitan pukukopin oven takanani kiinni, siirryn koripallomaailmaan – tai niin ainakin luulen. Alkulämmittelyssä käyn vielä poliittisia kuvioita pikaisesti läpi muutaman vastustajajoukkueen pelaajan kanssa.</p>.<p>Peli menee meiltä loistavasti. Voitamme 88–71 ja tasoitamme ottelusarjan 2–2:een.</p>.<p>Vastassa on runkosarjan ylivoimainen voittaja, ja me olemme rakentamassa altavastaajan sitkeää tarinaa. Tämä on urheilua parhaimmillaan. </p>.<p>Pelin jälkeen pallottelen pojan kanssa kentällä vähän aikaa, mikä on henkisesti parasta palauttavaa toimintaa.</p>.<p>Illalla venyttelen kotona ja sen jälkeen makaan sohvalla liikkumattomana. Lihaksia kolottaa."</p>.<p>Torstai 9.5.</p>.<p>"Minun oli tarkoitus mennä tänään eduskuntaan, mutta Antti Rinne järjesti tilaa kalenteriini. Kun hallitusneuvottelut ovat käynnissä ja kokoomus on ulkona, emme ole juuri nyt politiikan keskiössä.</p>.<p>Käytän aamupäivän menemällä katsomaan Utin jääkärirykmentin toimintanäytöstä. Lentokoneiden katsominen on isälle kiva ja pojalle vielä vähän kivempi juttu.</p>.<p>Toimintanäytöksessä ihmiset tulevat juttelemaan hallituskuvioista. Yleensä ihmisiä puhuttavat kuitenkin eniten pienet asiat – esimerkiksi lähimetsän hoito tai keskustan tyhjät liiketilat.</p>.<p>Kello 15–18 olen harjoituksissa, sitten perhearkea ja illalla pikkumiehen nukahdettua teen eduskunnan duuneja."</p>.<p>Perjantai 10.5.</p>.<p>"Päivä menee totutulla rutiinilla. Aamulla olen pojan kanssa, kymmeneksi menen treeneihin ja iltapäivällä on lähtö Saloon. </p>.<p>Aamuharjoituksissa joukkueesta on aistittavissa pientä väsymystä, ja se enteilee tulevaa. Illalla joukkueen peli ei lähde oikeastaan missään vaiheessa kunnolla käyntiin. Tästä tulee pudotuspelien ensimmäinen ottelu, missä meillä ei ole edes mahdollisuutta voittaa. Tiukat pelit ovat urheilun suola ja tällainen ohipeli lannistavat fiilistä</p>.<p>Häviämme 16 pisteellä. Salo siirtyy ottelusarjassa 3–2 johtoon.</p>.<p>Turussa asuva äitini on tullut katsomaan peliä. Ottelun jälkeen vaihdamme kuulumisia. Hän kyselee enimmäkseen lapsenlapsesta ja hieman politiikasta. Koripallosta emme puhu sanaakaan. Se on hyvä.</p>.<p>Pukukopissa härnään vähän pelikavereita, etenkin jenkkipelaajiamme. Väittelemme koripallosta. Uskon, että se tuulettaa ilmapiiriä."</p>.<p>Lauantai 11.5.</p>.<p>"Tuntuu hienolta herätä lauantaiaamuna pelkkänä perheenisänä ja koripalloilijana.</p>.<p>Vaalikampanjani kesti kolme kuukautta ja siitä viimeiset puolitoista kuukautta oli hurjaa rumbaa. Joka päivä oli 12–14 tuntia ohjelmaa, varsinkin viikonloppuisin. </p>.<p>Aivot eivät saaneet levätä lainkaan. Sen huomasi myös koripallokentällä. En muistanut kaikkia pelikuvioita. Muutenkin unohtelin ihmeellisiä asioita. Ikinä ennen ei ole ollut tällaisia ongelmaa. </p>.<p>Jos vaalit olisivat osuneet pudotuspelien aikaan, en olisi pystynyt tekemään samanlaista kampanjaa. Nytkin oli silti välillä outo olo, kun muut ehdokkaat olivat vaalikentällä ja minä istuin bussissa matkalla Lapualle.</p>.<p>Vaalikampanjan takia jäi jotain harjoituksia väliin, mutta pelejä ei.</p>.<p>Kampanjointiin verrattuna eduskuntatyön alku on ollut armollinen. Se ei ole vaatinut jatkuvaa läsnäoloa Arkadianmäellä. Kansanedustaja on silti töissä 24/7.</p>.<p>Tänään aamupäivä menee Kouvolan keskustassa Lasten lauantai -yleisötapahtumassa. Paljon tulee taas kohtaamisia kansalaisten kanssa.</p>.<p>Iltapäivän harjoituksissa ohjelmassa on vain lyhyt lämmittely ja venyttely. Sen jälkeen menemme videohuoneeseen, katsomme NBA-videoita, ruokailemme ja olemme rennoissa tunnelmissa yhdessä. </p>.<p>Hyvä veto valmennusjohdolta.</p>.<p>Perjantain apatia loistaa poissaolollaan."</p>.<p>Sunnuntai 12.5.</p>.<p>"Äitienpäivä. Vaimo saa aamiaisen sänkyyn ja on sen totisesti ansainnut.</p>.<p>Urheilijan elämä on siinä mielessä itsekästä, että perheen pitää elää aina hänen ehdoillaan. Kun kuvioon lisätään vielä työ politiikassa, niin siinä riittää vaimolla joustamista. Onneksi Aino-Kaisalla on mahdollisuus tehdä toistaiseksi kolmepäiväistä työviikkoa.</p>.<p>Aamutreenit ovat kello 11.30 ja kotiottelu kello 17. Koripallourani loppuu tähän kevääseen, ja jos tänään häviämme, tämä on viimeinen kotiotteluni.</p>.<p>Olo ei ole haikea, vaan innostunut. Kun saa pelata jäähallissa 2?000 katsojan edessä, voiko suomalainen koripalloilija enempää toivoa.</p>.<p>Olen sen tyyppinen ihminen, etten tykkää tehdä itsestäni numeroa. Politiikassa se voi olla ongelmakin. Jos tänään häviämme, en halua pelin jälkeen mitään seremonioita. </p>.<p>Peli on tasainen ja tunnelma hyvä. Tämä on playoff-korista parhaimmillaan. Ottelu päättyy meidän voittoon eli finaalipaikka ratkeaa vasta tiistaina Salossa seitsemännessä ottelussa. </p>.<p>Yleensä saan peliaikaa ottelussa noin 33 minuuttia, mutta tänään virhetili täyttyy siihen tahtiin, että peliaika jää 30 minuuttiin. Vaikkei uskoisi, siinä on iso ero. Seuraavana päivänä sen kyllä tuntee kropassa, onko pelannut 33 vai 30 minuuttia.</p>.<p>En yleensä kauheasti seuraa, mitä peleistämme kirjoitetaan, mutta Kouvolan Sanomien otteluraportin luen illalla. Käyn myös työsähköposteja läpi ja suunnittelen alkavaa viikkoa. Sitä tämän hetkinen elämäntilanteeni vaatii: suunnitelmallisuutta. </p>.<p>Ennen riitti, että otti vieraspelireissulle urheilukamat mukaan, mutta nyt pitää suunnitella ja toisinaan myös pakata parin päivän tarpeet mukaan. Jotakin urheilijaa tällainen ylimääräinen säätö voisi häiritä. Itse ajattelen niin, että politiikassa pääsen karkuun koripalloa ja päinvastoin. Asiat eivät jää vellomaan.</p>.<p>Loppuilta menee sohvalla maatessa.</p>.<p>On väsynyt, mutta hyvä olo."</p>.<p>Kauniston seura Kouvot voitti tiistaina 14. toukokuuta seitsemännen välieräottelun ja selviytyi finaaliin.</p>.<p>Korisliigan finaalisarja Kauhajoki–Kouvot alkoi perjantaina 17. toukokuuta. Muut pelipäivät ma 20.5., ke 22.5., pe 24.5. sekä tarvittaessa su 26.5., ti 28.5. ja to 30.5. Suomen mestaruus vaatii neljä otteluvoittoa.</p>.<p>Tapio Neva</p>