Romanipuvun hame painaa jopa seitsemän kiloa ja on varsinainen käsityötaidon mestarinäyte

Romaninainen on upea ilmestys perinteisessä puvussaan. Puvun osat ovat kuin yö ja päivä.

. Musta samettihame laskeutuu raskaana lähes maahan saakka. Asun yläosa, röijy, on taas keveästä kankaasta ja pitseistä tehty ilmava, värikäs ja koristeellinen kokonaisuus.

. Kauhajokelainen Aila Grönfors on yksi harvoista romaninaisen pukuja valmistavista ompelijoista, joka on siirtänyt opettajana myös taitoa eteenpäin.

. Hameen vyötärö on varsinainen käsityötaidon kultamitalinäyte.

. Seitsemän ja puoli metriä kangasta on rypytetty tiukasti vekeille ja kiinnitetty kahdella langalla niin, että vekit pysyvät kodillaan.

. Vekkien ulkopuolella on napakka vyötärönauha.

. – Tavallinen mitta vyötärölle on esimerkiksi 83 senttiä, mutta kun valtavan kangasmäärän rypyttää esimerkiksi 56 senttiin, on työssä oltava tarkka, Grönfors myöntää.

. Paksu sametti ulottuu vyötäröä kiertävän strassinauhan alaosaan. Sen yläpuolella on puuvillakangasta, josta myös vekit tehdään.

. Joihinkin hameisiin tehdään myös vuori, jolloin hameelle tulee lisää painoa. Hameella painoa on seitsemästä kymmeneen kiloa.

. Strassit Grönfors kiinnittää kankaaseen hameen vyötärölle yksi kerrallaan. Siten jokaisesta puvusta tulee yksilöllinen taidonnäyte. Polyesteristä valmistetussa röijyssäkin strasseja voi olla satoja.

. – Hameen tekemiseen menee kaksi tai kolme päivää. Röijy syntyy ehkä päivässä, Grönfors laskee.

. Grönfors ohjasi vaatetuskursseja silloisessa Teuvan aikuiskoulutuskeskuksessa vuosikausia, vuodet 1991–2015. Ennen sitä hän teki oppilaitoksessa vaatetusalan ammattitutkinnon kisällinä. Valmistuttuaan hän teki mestarin näyttötutkinnon ja jatkoi opettajana.

. – Osa kursseista oli työvoimapoliittista koulutusta, osa iltakursseja, joista pääsi tekemään ammattitutkintoja. Opetin muutakin, mutta romanipukujen valmistuksen opettaminen oli tärkeä osa työtä. Oppilaina oli sekä romaaneja että valtaväestöä, Grönfors kertoo.

. Helsingissä syntynyt Grönfors muutti perheensä kanssa Ruotsiin 1960-luvun alussa. Hän löysi sieltä elämäntoverin, jonka kanssa muutti Kauhajoelle 1980-luvulla.

. Aila Grönfors kuuluu valtaväestöön, mutta puoliso on romani. Kun anoppi huomasi, että hän osaa ommella, pyysi hän Ailaa tekemään itselleen romanipuvun.

. Puku onnistui hienosti ja kiinnostus romanivaatteisiin syveni.

. Hän kokeili ensin vaiheompelijan työtä, mutta huomasi pian, ettei se ollut hänen juttunsa.

. – Hameen ompelua ei kukaan minulle opettanut. Työ tekijäänsä opettaa, eli opin sen ihan tekemällä ja kokeilemalla, Aila Grönfors kertoo.

. Nyt Aila Grönfors on eläkkeellä. Vuodessa syntyy yhä kymmenkunta pukua. Hän saattaa lähteä kouluttamaan tekijöitä romanihametta käsitteleville jaksoille.

. Nyt suunnitteilla on romaniasun valmistuksesta koulutusta Poriin.

. – Näin pysyy tuntuma tekemiseen. Kun muutimme tähän taloon, ajattelin ensin, etten enää tarvitse työhuonetta. Kuitenkin kun rakensimme varaston, tuntui, että kyllä se työhuone pitää saada. En osaa ihan joutenkaan olla, Grönfors kertoo.

. Lapsenlapsista yksi innostui ompelemaan röijyn ja onnistui heti.

. – Kun kerran selitin, se meni heti oikein eikä hän kysellyt enää. Kyllä siinä ihmisellä pitää olla jokin taipumus ompelemiseen, että se onnistuu, Grönfors hymyilee.

. Aune Waronen

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Romanipuvun hame painaa jopa seitsemän kiloa ja on varsinainen käsityötaidon mestarinäyte

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Romanipuvun hame painaa jopa seitsemän kiloa ja on varsinainen käsityötaidon mestarinäyte

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje