Tämän takia mies örisee, hymisee, kiekuu ja laulaa: Yllättävä pyyntö sai Heikki Laitisen hylkäämään taidemusiikin ja teki hänestä kansanmusiikin takapirun

Miksi suomalainen nykykansanmusiikki alkoi menestyä maailmanmusiikkilistoilla 1990-luvulla? Mistä tulivat Värttinät, JPP:t, Kimmo Pohjoset ja Svängit?

. Yksi selitys on siinä, että Sibelius-Akatemiassa ruvettiin vuonna 1983 opettamaan kansanmusiikkia ensimmäisenä musiikkikorkeakouluna Euroopassa.

. Opetus oli kokeilevaa ja ennakkoluulotonta. Se ravisteli käsitystä perinteestä ja yhdisti taidetta tieteeseen.

. Opetussuunnitelmasta vastasi suurelta osin emeritusprofessori Heikki Laitinen, jonka 75-vuotisjuhlakonsertti on tänä syksynä Helsingissä.

. "Kokeellinen matka perinteeseen" ja "arkaainen on avantgardea" olivat professorin lempilauseita.

. Hän nosti esiin kanteleen, runolaulun ja pelimannimusiikkia monipuolisemman musiikkiperinteen ja korosti improvisaation merkitystä muusikon työssä.

. Suunnannäyttäjäksi musiikki-instituutioissa . Laitinen ei tohdi ottaa kunniaa oppilaidensa menestyksestä maailmalla, mutta yhden asian hän myöntää auliisti.

. Hän on ikäkautensa edustajana saanut vaikuttaa nykykansanmusiikin kehitykseen Suomessa, ensin kymmenen vuotta Kansanmusiikki-instituutin johtajana Kaustisella ja sitten 25 vuotta Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä Helsingissä.

. –Olen saanut olla suunnannäyttäjä, koska olen joutunut tai päässyt kaikissa töissäni ideoimaan ja suunnittelemaan toimintaa ja opetusohjelmia.

. Projektit onnistuivat Laitisen itsensäkin mielestä hyvin.

. Se on aika paljon mieheltä, josta ei suinkaan pitänyt tulla kansanmusiikin ammattilaista, vaan teologi, musiikkitieteilijä ja modernin taidemusiikin säveltäjä.

. Hullu vuosi 1968 opetti maailmanmusiikkia . Jo lukiolaispoikana Raahen yhteislyseossa Laitinen oli kiinnostunut joiuista ja vanhoista virsistä. Enää hän ei osaa selittää, mistä kiinnostus kumpusi. Klassisessa musiikissa hän kunnostautui muun muassa voittamalla Pohjois-Suomen pianonsoittomestaruuden täysin pistein abivuotenaan 1962.

. Seuraavana syksynä hän lähti Helsinkiin opiskelemaan teologiaa, folkloristiikkaa ja musiikkitiedettä. Pian mukaan tulivat sävellysopinnot Erik Bergmanin oppilaana.

. 1960-luvun loppu oli kuitenkin kiireistä ja kuohuvaa aikaa. Kaustisen ensimmäiset kansanmusiikkijuhlat järjestettiin kesällä 1968. Helsingissä opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon ja osoittivat Esplanadilla mieltä Vietnamin puolesta.

. Heikki Laitisen "hullu vuosi" oli alkanut jo vuotta aikaisemmin. Hän oli kesällä 1967 matkalla Jerusalemin yliopistoon valmistelemaan teologian lopputyötään Jesajan kirjan luvusta 53.

. –Minustahan piti tulla Vanhan testamentin tutkija. Olin opiskellut kymmentä kuollutta kieltäkin, Laitinen päivittelee.

. Matka lykkääntyi, sillä lennot Jerusalemiin peruttiin Kuuden päivän sodan alettua kesäkuun alussa 1967. Niinpä Laitinen matkusti kesäksi Berliiniin.

. Siellä opiskelijaradikalismi oli jo täydessä käynnissä. Yhtä paljon kuin opiskelijaliikehdintään, Laitinen sai tutustua etnomusikologian tutkimukseen ja ylipäätään kolmannen maailman kysymyksiin.

. –Silloin tajusin, että maailmanmusiikki on olemassa.

. Kaustinen kutsui kohtalokkaasti . Voiko tuhannen asukkaan kylään muuttaa asumaan?

. Tätä Heikki Laitinen kyseli helsinkiläisiltä ystäviltään 1970-luvun alussa sävellysuraansa aloittelevana taiteilijana.

. Hän oli juuri sanoutunut irti Yleisradiosta, jossa oli työskennellyt kansanmusiikkiin ja moderniin taidemusiikkiin erikoistuneena musiikkitoimittajana.

. –Mikä outo yhdistelmä, mutta se sopi minulle täydellisesti. Kyllästyin kuitenkin, kun en koskaan nähnyt yleisöäni, hän kertoo.

. Hän päätti siis jättäytyä klassisen musiikin säveltäjäksi – kunnes tuli käänteentekevä ehdotus Kaustiselta.

. Kuntaan oli perustettu vuonna 1974 Kansanmusiikki-instituutti, ja maakunnan nokkamies Viljo S. Määttälä ryhtyi houkuttelemaan Laitista sen ensimmäiseksi johtajaksi.

. –Ajattelin, että teen siinä sivussa sävellyksiä, mutta päätyö imaisi kyllä täydellisesti mukaansa, hän sanoo.

. Katrillit, polskat ja kanteleet esiin . Kansanmusiikki-instituutin johtajana Laitinen halusi monipuolistaa käsitystä suomalaisesta kansanmusiikista, joka vielä tuohon aikaan oli aika yksipuolinen: oli paljon pelimanniyhtyeitä, jotka soittivat jenkkaa, valssia ja polkkaa. Se on historiallisesti melko nuorta musiikkia, josta Laitisen mielestä kaiken lisäksi puuttui tyylitietoisuus.

. Hän nosti esiin muun muassa kanteleen, katrillin, polskan, tunnettua monipuolisemman soitinvalikoiman ja erilaiset laulutyylit.

. Kymmenen vuoden jälkeen Laitinen palasi Helsinkiin ja ryhtyi suunnittelemaan Sibelius-Akatemiaan kansanmusiikin opetusohjelmaa. Opetus aloitettiin samaan aikaan jazzmusiikin koulutusohjelman kanssa.

. Kansanmusiikki ei ollutkaan kuolemassa . Muualla Euroopassa vasta suunniteltiin kansanmusiikin korkeakouluopetusta, kun Laitinen oppilaineen oli jo täydessä työn touhussa Sibelius-Akatemiassa. Vierailijoilla oli aina sama kysymys:

. –Eikö kansanmusiikista katoa aitous, kun sitä opetetaan korkeakoulussa?

. Ei katoa, jos Laitiselta kysytään.

. Vielä noin 50 vuotta sitten ajateltiin, että kansanmusiikki on katoava perinnelaji. Siksi sitä oli tarpeen kerätä arkistoihin talteen.

. –Nyt on käsitetty, että kansanmusiikki elää ja sitä voi jopa elvyttää henkiin. Ilman tukitoimia se ei kuitenkaan onnistu, hän sanoo.

. Yksi elinvoimaisuuden tae on se, että meillä on kansanmusiikin ammattilaisia ja alan koulutusta.

. Mutta miksi kansanmusiikkia sitten pitää säilyttää, jos se ei tukematta säily?

. Laitista ei koskaan ole erityisemmin kiinnostanut kansanmusiikin kansallisuus tai suomalaisuus. Häntä ovat ajaneet muut syyt.

. –Se on vain niin hemmetin hienoa musiikkia.

. Miksi joka yhtyeessä on laulaja? . Kumpi oli ensin, puhe vai laulu? Tiedemiehet ovat vähitellen kallistumassa sille kannalle, että ihmiskunta saattoi oppia ensin ääntelemään laulaen, ennen kuin puhetaito kehittyi.

. Niin tai näin, Heikki Laitiselle on selvää, että ihmisääni on loputon aarreaitta. Se on ollut jokamiehen ensimmäinen ja läheisin musiikintuottamiskeino kautta aikain.

. Laulun ylivertaisuus näkyy vielä tämän päivän populaarimusiikissakin. Kuinka monta instrumentaaliyhtyettä on listakärjessä? Tuskin yhtään.

. –Jokaisessa menestyneessä yhtyeessä on laulaja, hän huomauttaa.

. Jokainen saa laulaa tyylillään . Örinää, sisäänhengitysvinkunaa, hyminää, kiekauksia.

. Ääni-improvisaatio ei aina kuulosta kovin kauniilta. Monet vanhoista kansanlaulutyyleistäkin saattavat kajahtaa nykykorvaan oudoilta etenkin, jos ne esitetään ilman säestystä.

. Laitinen oli kuitenkin innoissaan, kun löysi 1970-luvulla Unkarin tanssitupa-liikkeen ja sikäläisten musiikintutkijoiden opastamana säestyksettömän soololaulun.

. –Kailotin oikein täysillä, ja konserttien jälkeen ihmiset tulivat sanomaan, että joo, juuri tuolla tavalla ne tukkipojat lauloivat ennen vanhaan meidän pihalla. Ajattelin, että nyt olen löytänyt kansanlaulun tyylin.

. Myöhemmin hänelle valkeni, että vielä oleellisempaa kansanlaulussa oli, että jokainen laulaa omalla tavallaan.

. Kurkusta tulee monenlaisia ääniä . Alusta asti Heikki Laitinen on halunnut pitää kiinni äänenkäytön monipuolisuudesta ja opettaa sitä nuoremmilleen. Opiskeluaikanaan hän itse jopa jätti klassisen laulun opinnot ensimmäisen vuoden jälkeen kesken, jottei lukitsisi ääntään yhteen laulutapaan.

. Hän ollut mukana muun muassa Ääniteateatteri Iki-tursossa, ja myös 30 vuotta toiminut Kelavala-trio nojaa vahvasti ääni-improvisaatioon.

. Monipuolisuus laulajana käy ilmi myös Kansanmusiikki-instituutin äskettäin julkaisemasta tuhdista levyboksista, jossa on äänitteitä Laitisen uran eri vaiheista.

. Sieltä löytyy kansanlauluja Kankaan pelimannien solistina, hengellisiä laulelmia 1970-luvulta, runolaulua, murhaballadeja, ääni-improvisaatiota ja teatterimusiikkia, joka on usein toteutettu improvisaatioharjoitusten kautta.

. Paketin esittelyteksti on samalla pienoiselämäkerta emeritusprofessorin musiikillisesta elämäntaipaleesta. Laitinen hämmästyi itsekin, miten kirjava historia hänellä on ollut.

. –Mutta kun olen vähän jututtanut muita, niin yhtä kirjavaa se on ollut heilläkin, hän hymyilee.

. Katso video! Heikki Laitinen näyttää videolla ääni-improvisaation siitä, millaista on olla 75-vuotias.

. Heikki Laitisen 75-vuotisjuhlakonsertti Helsingin musiikkitalossa 7. marraskuuta. Isäntänä Heikki Laitisen, Reijo Kelan ja Kimmo Pohjosen trio Kelavala. Konsertti on osa Etnosoi!-festivaalia.

. Pirjo-Liisa Niinimäki

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Tämän takia mies örisee, hymisee, kiekuu ja laulaa: Yllättävä pyyntö sai Heikki Laitisen hylkäämään taidemusiikin ja teki hänestä kansanmusiikin takapirun

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Tämän takia mies örisee, hymisee, kiekuu ja laulaa: Yllättävä pyyntö sai Heikki Laitisen hylkäämään taidemusiikin ja teki hänestä kansanmusiikin takapirun

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje