Isovanhemmat Siukku ja Aapo Kuoppala haluavat opettaa lastenlapsilleen tapoja, mutta tärkeintä on olla läsnä

Aino ja Iikka Syväoja sekä serkut Aapo ja Lauri Ropponen eivät ole pysyneet paikoillaan koko syysloman aikana. Lapset viettävät isovanhempiensa Siukku ja Aapo Kuoppalan luona todellista aktiivilomaa.

. – Yritämme keksiä jotakin, ettei vaan istuta kuin kirkossa, Aapo Kuoppala sanoo.

. Viikkoon on mahtunut uintia, pyöräilyä, leipomista ja esimerkiksi karkkikurssi. Isovanhemmat ovat kuitenkin huomanneet, että perinteiset pelit kuten kroketti ja lautapelit eivät nykyajan lapsia enää kiinnosta. Toisaalta mökillä soutaminen ja rengaskeinu ovat lempitekemisiä.

. Tänään vietetään vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Vallin lanseeraamaa valtakunnallista isovanhempien päivää. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin ikäihmisten merkitys seuraaville sukupolville.

. Mutta millainen hyvän isovanhemman kuuluisi olla?

. – Sellainen, joka rakastaa, tiivistää 11-vuotias Aino Syväoja.

. Siukku Kuoppalan mielestä tärkeä isovanhemman tehtävä on myös läsnäolo.

. – On tärkeää, että kussakin hetkessä kukin saa kokea tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, hän sanoo.

. Suhde toimii myös toisin päin. Kuoppaloiden mielestä lastenlapset ovat aina suhtautuneet heihin kunnioittaen ja hyvin.

. – Ei ne meitä sillä tavalla paa alta lipan, Siukku Kuoppala toteaa.

. – Kyllä niiden kanssa on aina pärjätty, Aapo Kuoppala lisää.

. Yhteensä Kuoppaloilla on kahdeksan lastenlasta, jotka asuvat kahta lapualaista lukuun ottamatta Etelä-Suomessa.

. Ihanaa on Siukku Kuoppalan mukaan se, että he isovanhempina saavat nähdä lastenlapsia myös ilman heidän vanhempiaan.

. Isovanhemmat saavat olla ainoita, jotka käskevät.

. – Ja kaiken lisäksi he vielä osittain uskovatkin, Aapo Kuoppala sanoo nauraen.

. Säännöt eivät mummolassa ole tiukemmat kuin kotona, mutta erilaiset.

. – Täällä ei saa jättää latureita seinään ja sänky pitää pedata, lapset luettelevat.

. – Niiden käskyjen ja kieltojenkin takana on kuitenkin se rakkaus ja välittäminen, Siukku Kuoppala muistuttaa.

. Sukupolvien erot näkyvät erityisesti teknologiaan liittyvissä asioissa. Vaarin on vaikea ymmärtää nuorison tarvetta käyttää puhelinta ja pelata jatkuvasti, kun taas lapsilla menevät hermot isovanhempien taidottomuuteen.

. – Ne eivät osaa vaihtaa HDMI-piuhalta takaisin tv:seen, vaikka tarvitsee painaa vain yhtä nappia, 13-vuotias Lauri Syväoja kertoo.

. Toisaalta Kuoppalat haluavat siirtää lastenlapsilleen perinteitä ja opettaa heille vanhoja hyviä tapoja, jotka ovat saattaneet sukupolvien saatossa jäädä vähemmälle. Aapo Kuoppala muistuttaa poikia esimerkiksi avaamaan naiselle oven.

. – Se ei ole tänä päivänä niin itsestäänselvää, sanoo Siukku Kuoppala.

. Perinteisiin kuuluu myös jokavuotinen juhannusmökki, jonne kokoontuu parhaimmillaan yli 30 sukulaista. Ohjelmaan kuuluvat esimerkiksi lipunnosto, Aapo-vaarin järjestämät kisalut, ruoanlaitto ja perinteisen virren veisaaminen.

. Kun lapset ovat kasvaneet isommiksi, on suhde isovanhempiinkin hieman muuttunut. Pitkän etäisyyden päässä olevia lastenlapsia Kuoppalat näkevät enää vain lomilla.

. – Minulla on ollut tänä syksynä vähän haikea olo siitä, että eikö kukaan näistä enää tarvitse minua, Siukku Kuoppala myöntää.

. Hän kertoo hypänneensä aikaisemmin etelän-junaan useammin viikonloppujen hätäavuksi, kun lastenlapset olivat pieniä.

. – Olen nyt iloinnut aivan valtavasti, kun olemme saaneet nämä kaikki tänne yhtä aikaa.

. Toisaalta vaikka kiireinen lomaviikko tuo piristystä isovanhempien arkeen, tekee pieni taukokin hyvää.

. – Rehellisesti sanoen, joskus on kiva katsoa perävalojakin, Aapo Kuoppala heittää.

. – Aina on mukava hengähtää ja olla vaan keskenään, täydentää Siukku Kuoppala.

. Anni Keski-Heikkilä

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Isovanhemmat Siukku ja Aapo Kuoppala haluavat opettaa lastenlapsilleen tapoja, mutta tärkeintä on olla läsnä

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Isovanhemmat Siukku ja Aapo Kuoppala haluavat opettaa lastenlapsilleen tapoja, mutta tärkeintä on olla läsnä

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje