1 343,6 kilometrin kysymys

Perinteisesti ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on meillä ollut kaikkein varovaisinta ja konsensushakuisinta poliittista debattia. Pitää mennä aina 1930-luvulle löytääkseen Suomen historiasta vaiheen, jolloin taitettiin kovastikin peistä maan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta perusratkaisusta.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi valitsi linjakseen poliittisen puolueettomuuden, sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen yhdistelmän. Vuodesta 1948 vuoteen 1991 YYA-sopimus kuitenkin rajoitti puolueettomuutta, koska se asetti Neuvostoliiton turvallisuusintressien huomioimisen ulkopolitiikan keskiöön.

Kun Neuvostoliitto hajosi, Suomen oli nopeasti kehitettävä itselleen uusi linja. Puolueettomuudesta luovuttiin, kun maa vuoden 1995 alussa liittyi Euroopan unioniin. Demokraattinen tuki ratkaisulle haettiin lokakuussa 1994 järjestetyllä kansanäänestyksellä. Sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäiseen puolustuskykyyn nojaaminen jäivät kuitenkin ennalleen.

Myöhemmin on sanottu, että Suomen olisi tuolloin kannattanut hakeutua myös sotilasliitto Naton jäseneksi, koska silloisella Venäjällä ei olisi ollut kykyä eikä haluakaan sitä vastustaa. Tämä on jälkiviisautta. Tosiasiassa jo EU-jäsenyys oli niin radikaali irtiotto vakiintuneelta linjalta, että se edusti sitä maksimia, joka noissa oloissa oli demokraattisesti ja poliittisesti mahdollista.

Liittoutumisen suhteen linjaksi muotoutui Nato-option ylläpitäminen. Haluttiin, että maalla on mahdollisuus hakea sotilasliiton jäsenyyttä, jos turvallisuusympäristön muutokset siihen antaisivat aihetta.

Kului yli 30 vuotta ilman, että keskustelu olisi liikahtanut tästä mihinkään merkittävään suuntaan. Kansan enemmistö oli tukevasti liittoutumattomuuden kannalla.

Tänä vuonna mielipiteet heilahtivat muutamassa viikossa aivan eri asentoon. 23.–25.2. toteutetussa Ylen kyselyssä 53 prosenttia vastaajista kannatti Nato-jäsenyyttä. EVAn 4.3.–15.3. teettämässä kyselyssä jo 60 prosenttia vastaajista oli jäsenyyden kannalla. Milloinkaan aiemmin kansan mielipide ei ole tämän mittaluokan asiassa muuttunut yhtä nopeasti.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nyt samanlaisessa risteyskohdassa kuin jatkosodan päättyessä tai Neuvostoliiton hajotessa. Aiempi doktriini on vanhentunut käsiin eikä vanhoista ajatusmalleista ole enää apua. On luotava uusi tilannekuva ja rakennettava maan turvallisuuden paremmin takaava uusi linja.

Vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa ja vuoden 2017 puolustusselonteossa todettiin, ettei sotilaallisen voiman käyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista voida sulkea pois. Nyt tämä uhkaskenaario on alkanut toteutua.

Meidän on nyt ratkaistava, onko liittoutumattomuus muuttunut turvallisuutta lisäävästä tekijästä sitä vaarantavaksi.

Kirjaudu sisään

1 343,6 kilometrin kysymys

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

1 343,6 kilometrin kysymys

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje