<p>Eduskuntavaalien ehdokasasettelu päättyy ensi viikon maanantaina, ja kuten olette varmasti huomanneet, kampanjat käyvät jo kiivaina. Ehdokkaan ohella toreilla ja kauppojen edustoilla on tarjolla niin makkaraa, kahvia kuin ties mitä muutakin. </p><p>On hyvä aika ryhtyä pohtimaan, ketä äänestää.</p><p>Kun ääniä on annettavana vain yksi, ei numeroa ole syytä kirjoittaa äänestyslippuun kovin löperöin perustein. Tässä muutama vinkki siihen, miten haastavaa päätöstä kannattaa lähestyä. </p>.<p><strong>Valitse ensin puolue.</strong> Tämä on hyvä ja perinteinen tapa lähteä hakemaan omaa ehdokasta. Yhä useammalta puolue on kuitenkin kateissa, eikä oman löytäminen ole edes helppoa. Puolueilla on erinomainen kyky luvata sata kaunista ja tuhat hyvää, joista kompromisseista koostuvassa politiikassa voi olla vaikea pitää kiinni. </p><p>Hyvä on muistaa, ettei kukaan ole yksin mitään. Ei etenkään politiikassa. Yhteistyökyky vie yleensä parhaiten maaliin, ja joustavuudella ja sovittelunhalulla omat tavoitteet onnistuvat paremmin kuin ikuisella vastahangalla. Kategorinen EI tarkoittaa usein sitä, että jäät tavoitteinesi yksin.</p><p>Toisaalta on niinkin, että mikäli olet änkyrätyyppiä, on luontevaa valita itsensä kaltainen puolue. </p>.<p><strong>Etsi tuttu ehdokas</strong>. Politiikkaa vähän matalammalla intensiteetillä seuraavat päätyvät usein tähän taktiikkaan. Puolueesta viis, kun ehdokaslistalta löytyi tuttu nimi, joten ei muuta kuin numero muistiin ja äänestämään.</p><p>Google on näppärä väline niin puolueen kuin yksittäisen ehdokkaankin profilointiin. Nimi hakuun, ja saman tien olet saanut selville ehdokkaasta paljon sellaistakin, jota et itse asiassa välittäisi edes tietää. Päädyt ehkä jopa vaihtamaan ehdokasta.</p><p>Intohimoisimmat henkilöprofiloijat käyttävät myös sosiaalisen median keinoja ehdokkaaseen tutustuessaan. Useimmilta poliitikoilta löytyvät erilliset poliitikkosivut esimerkiksi Facebookista, ja monet käyttävät niitä kampanjakuvien esittelyn ohessa myös ajatustensa avaamiseen. Suosittelen. Se on kelpo keino verrata omia ja ehdokkaan ajatuksia keskenään.</p>.<p><strong>Kilauta kaverille.</strong> Tätäkin joku varmasti käyttää, ja kerrotaan tavan olleen joitain vuosikymmeniä sitten yleinen käytäntö myös osassa perheitä. Joku ehkä tunnistaa. </p><p>Ajat ovat muuttuneet, eikä puoliso tai paras kaveri ole välttämättä se paras auktoriteetti. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös vaalisalaisuus, johon vetoamalla voi välttää sekä perheen sisäiset vaaliriidat että välien katkeamisen kavereiden kanssa.</p>.<p><strong>Muista myös tämä</strong>. Näytä minulle ystäväsi niin kerron sinulle, millainen olet. Politiikassa tämä pitää paikkansa erinomaisen hyvin.</p><p>Kannattaa seurata, kuka saa äänen ehdokkaan Facebook-sivuilla ja Twitter-ketjuissa, ja millaisen keskustelun ehdokas omien kommenttiensa alla sallii. Mikäli hän hyväksyy rasismin, vihapuheen, toiseen henkilöön kohdistuvan ala-arvoisen kommentoinnin tai maalittamisen, on ehkä aihetta miettiä, onko hän minulle paras vaihtoehto. </p>.<p>Nimettömän tai edes nimellä kirjoitetun vihapuheen salliminen ei ole sellainen meriitti, joka kaipaisi palkkiokseen äänestäjän ainokaista. Eduskuntavaaleissa valitaan edustajat tekemään yhteiskunnasta nykyistä parempaa, eikä se tapahdu vastakkainasettelulla, ilkeillä puheilla eikä kenenkään henkilökohtaisiin ominaisuuksiin puuttumalla. </p><p>Ja tämän sanon silläkin riskillä, että olen jälleen kerran se typerä akka, joka ei ymmärrä yhtään mistään eikä yhtään mitään.</p>
