Älkäämme ikinä, koskaan antako vallan vahtikoiran räksytyksen vaieta

Sananvapautta, vahvaa taipumusta maailmanparantamiseen, kriittistä ja rehellistä silmää, rohkeutta ja totuuden nälkää. Sitä on journalismi parhaimmillaan. Näitä journalistisen etiikan mukaisia arvoja maailma tarvitsee juuri nyt.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artiklan mukaan jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Juuri nyt naapurimaamme totuus on yhden ainoan vallassa. Helmikuun 24. päivänä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti lain, jonka mukaan totuuden sanomisesta voidaan laittaa 15 vuodeksi vankilaan. Putinin määrittelemä pravda on se ainoa oikea.

Sotaa Ukrainassa ei käydä pelkästään itsemääräämisoikeudesta, itsenäisyydestä ja hengestä vaan myös henkisestä pääomasta. Tiedosta. Sillä tieto on henkistä pääomaa. Se on sananvapautta, oikeutta saada oikeaa tietoa. Tieto on valtaa.

Kuka tiedon jakaa, onko tieto tosi, väritetty vai täysi valhe? Kuka tiedon uskoo? Kenelle se kerrotaan? Saako kansa sanoa mielipiteensä, saako kansa käyttää sananvapauttaan, saako kansa päättää itse, mitä uskoo?

. Totuudenmukainen tieto avaa väylän demokratialle. Kun tietoa vääristellään tai sananvapaus riistetään, ihmiskunta vajoaa mustaan ennakkoluulojen ja disinformaation alkukantaiseen pimeyteen. . Pohjimmiltaan sananvapaus ja tieto on totuuden esille kaivamista, mikä vaatii joskus armotonta ja rohkeaa metsästystä. Perimmäinen journalismin tarkoitus on kaivaa esille totuus, huolimatta siitä, miten rujo se on. Tätä sodan keskellä työskentelevät journalistit parhaillaan tekevät. Totuus ei kumartele kuvia, se ei hivele kaikkien itsetuntoa. Totuus voi kirpaista ja kolhia, ahdistaa ja pelottaa. Mutta totuus voi myös parantaa, avata silmiä toiminnalle.

Totuuden esilletuomiseen tarvitaan juuri nyt rakenteita ravistelevaa huudonvapautta. Journalismi peilaa omaa aikaansa, tuo moniäänisesti esille sen yhteiskunnan ja tilanteen, missä sillä hetkellä eletään. Mainonnan ja vaikuttamisyritysten ja pahimmillaan painostuksen ja uhkien ristitulessa toimittaja pyrkii pitämään sananvapauden ihmisoikeutta yllä ja tuomaan esille totuuden.

Totuuden - sananvapauden - mahti on käänteentekevä. Totuudenmukainen tieto avaa väylän demokratialle. Kun tietoa vääristellään tai sananvapaus riistetään, ihmiskunta vajoaa mustaan ennakkoluulojen ja disinformaation alkukantaiseen pimeyteen. Siellä tiedonjakajalla on kaikki valta käsissään.

Maailmassa, jossa kohtaamme jatkuvasti valheita, mustamaalausta ja loanheittoa, kiusaamista, ilkeyksiä, epäkohtia, ennakkoluuloja, uhkia ja jopa vainoa, toimittajan työtä ei ole tehty helpoksi. Ollakseen tavallisten ihmisten luottamuksen arvoinen, journalisti kysyy ja kyseenalaistaa, tuo sorretun ja heikomman äänen esiin.

Ei ole lainkaan ylevän kirkasotsaista höpinää väittää, että journalismi on neljäs valtiomahti, se kuuluisa "vallan vahtikoira". Sitä ei saa kahlita, eikä sen räksytystä vallanpitäjille saa koskaan vaientaa. Muuten lopputulos on kuin Venäjällä, jossa kansa saa nähdä, kuulla ja lukea vain sen viestin, mikä palvelee vallanpitäjää.

Fri, 8/19

Kirjaudu sisään

Fri, 8/19

Älkäämme ikinä, koskaan antako vallan vahtikoiran räksytyksen vaieta

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin