<p>Aluevaalien alla on riittänyt monenlaista kriittistä keskustelua. Jyrkimmissä arvioissa on kyseenalaistettu koko alueuudistuksen tarpeellisuus ja epäilty sen pikemminkin heikentävän kuin parantavan sote-palvelujen saatavuutta ja kustannustehokkuutta. On pelätty, että vaaleissa keskuskaupungit jyräävät ja pienemmät kunnat jäävät kokonaan vaille edustusta. </p><p>Monet ovat korostaneet, että ilman maakuntaveroa hyvinvointialueet ovat rahoituksessaan valtiovarainministeriön armoilla, jolloin koko uudistus on lähinnä 20 miljardin euron vallansiirto kunnilta valtiolle. Arvostelua on herättänyt myös aluevaltuustoryhmien rahoitus, jonka monet näkevät piilopuoluetukena. </p><p>Kritiikki kuuluu demokratiaan ja on hyvä, että sote-uudistuksen ja aluevaltuustojen mahdollisiin riskeihin kiinnitetään huomiota. Aluevaalit ja uusi hallintotaso ovat monessakin mielessä hyppy pimeään, koska aiempia vertailukohtia ja keinoja ennakoida tulevaisuutta on tarjolla varsin niukasti. </p><p>Aluevaltuustojen suhteen vielä monet erilaiset mahdolliset tulevaisuudet ovat avoimia. Pahimmassa tapauksessa niistä tulee poliittisen taistelun ja kuntien välisen edunvalvontakamppailun sotatantereita, joissa järkevä päätöksenteko jää jatkuvan riitelyn ja keskinäisen kyräilyn jalkoihin. Rahaa palaa, mutta palvelut eivät parane. </p><p>Onnistuessaan uudistus taas luo suuria mahdollisuuksia kansanvallan edistämiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen. </p><p>Vaikka aluevaltuustot eivät juurikaan pysty rahoituksensa määrään vaikuttamaan, on niillä huomattava valta päättää siitä, miten nämä varat käytetään. </p><p>Hyvinvointialueen tehtävät ovat lakisääteisiä, mutta toteutuksessa aluevaltuustoille jää suuri liikkumavara. Ne määrittelevät palvelujen tarpeen, laadun ja määrän sekä valitsevat niiden tuottamistavan.</p><p>Koska alueet ovat erilaisia, mitään yhtä määritelmää ei lain asettamalle palvelujen yhdenvertaiselle saatavuudelle ole olemassa, vaan kyseessä on poliittinen ratkaisu. On täysin mahdollista, että eri alueilla palvelut järjestetään suurestikin toisistaan poikkeavilla tavoilla.</p><p>Aluevaltuustot voivat onnistua vain, mikäli ne pystyvät aidosti hahmottamaan alueen kokonaisedun. Päätöksiä ei saa ohjata sen paremmin keskuskaupungin kuin reuna-alueidenkaan näkökulma.</p><p>Valtuutetun tehtävä on vaativa. Koska aluevaltuustot ovat täysin uusi päätöksentekoelin, niitä voisi verrata ensimmäisiin kunnanvaltuustoihin tai eduskuntaan. Avoimia kysymyksiä ja opeteltavaa on paljon. </p><p>Sote-asiantuntemuksesta on valtuutetulle hyötyä, mutta tiukan ammatillinen näkökulma voi muodostua myös rasitteeksi. Hyvinvointialueen johtaminen ei ole lääketiedettä tai palontorjuntaa, vaan maakunnan puitteissa tapahtuvaa yhteiskunnallista kokonaisharkintaa, erilaisten tavoitteiden ja intressien tärkeysjärjestykseen asettamista ja yhteensovittamista.</p>
