Elleivät Euroopan johtajat pikaisesti ryhdistäydy, Ukrainan sodan surullista vuosipäivää vietetään vielä monta kertaa

Ensi perjantaina vietetään surullista vuosipäivää. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan alkoi 24. helmikuuta 2022. Presidentti Vladimir Putin oletti, että läntinen naapuri kaatuu hetkessä. Niin oletti moni muukin ja myönnän itse kuuluneeni tuohon joukkoon. Venäjän asevoimien mahti oli ainakin paperilla sitä luokkaa.

Ukraina ei kaatunut eikä kaadu. Venäjä laski väärin, se unohti, millainen voima löytyy kotejaan, läheisiään ja omaa henkeään puolustavista. Toiseksi länsi olikin yhtenäisempi kuin Kremlin hirmuhallitsija uskoi. Jälleen kerran Yhdysvallat otti ratkaisevan roolin. Sen antama tuki Ukrainalle on absoluuttisesti ylivertainen Euroopan maihin verrattuna. Kolmanneksi apuun tuli koko Venäjän läpäisevä korruptio. Suunnaton varusteluohjelma ei ole läheskään kaikkineen mennyt aseisiin, moni Venäjän hallinnon virkamies on vetänyt välistä. On korruptiosta joskus hyötyäkin.

. Sota jatkuu todennäköisesti vielä vuosia. Inhimilliset ja materiaaliset tuhot kasvavat vielä paljon ennen kuin aseet vaikenevat. Suurlähettiläs René Nyberg totesi A-Talkissa torstaina sattuvasti, että Ukrainan ja Venäjän välit selvitetään taistelukentällä. Tulitauko tai neuvottelut antaisivat Venäjälle vain aikaa kerätä voimiaan sodan jatkamiseen.

Vaihtoehtoja sodan lopettamiseksi jää periaatteessa kaksi: Venäjällä toteutetaan vallankumous, jossa Putin ja hänen hallintonsa kammetaan syrjään. Toinen vaihtoehto on, että länsi, ja etenkin Euroopan unioni, lopettaa kyyristelyn ja ilmaisee julkisesti Ukrainan saavan niin paljon aseita ja muuta apua kuin tarvitaan Venäjän kukistamiseksi.

. Eurooppa heräsi hitaasti Venäjän aggressioon. Saksan toimia taitaa edelleen hidastaa lähihistorian raskas perintö. EU-johtajissa on vieläkin niitä, jotka eivät suostu ymmärtämään, ettei Venäjän kanssa voi neuvotella. Venäjä tottelee vain voimaa. Se pysäytetään sotilaallisin toimin, sitten vasta istutaan neuvottelupöytään.

Kun euro joutui pulaan finanssikriisin myötä kymmenkunta vuotta sitten, Euroopan keskuspankin silloinen pääjohtaja Mario Draghi totesi paneelikeskustelussa ”pankin tekevän kaikkensa euron pelastamiseksi, ja uskokaa pois, se on riittävästi”. Se oli kova, mutta tarvittu lausunto. Markkinat rauhoittuivat, korot laskivat, Eurooppaan ei tullutkaan pelättyä taloushävitystä.

. Draghi osoitti johtajuutta, jota nyt tarvittaisiin EU-tasolla. Riittäisi, kun Saksan liittokansleri Olaf Scholz toteaisi samaan malliin: ”Teemme kaikkemme Ukrainan pelastamiseksi, ja uskokaa pois, se on riittävästi.”

Eurooppalaisen suursodan vaaraa ei pidä vähätellä. Vaara ei kuitenkaan poistu kuin päättäväisyydellä. Venäjän johdolle on tehtävä selväksi, ettei Ukraina jää yksin. Ukraina saa tarvitsemansa ammukset, tykit, tankit ja muut.

Muutoin surullisen hävityssodan vuosipäivää vietetään vielä monta kertaa.

Kirjaudu sisään

Elleivät Euroopan johtajat pikaisesti ryhdistäydy, Ukrainan sodan surullista vuosipäivää vietetään vielä monta kertaa

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje