Ettei vain Marinilla, Anderssonilla ja Ohisalolla ole hallitusratkaisua varten oma salainen kassakaappisopimuksensa

Ensimmäistäkään ääntä ei ole vielä annettu, mutta ainakin yksi puolue on jo julistettu hallituskelvottomaksi. SDP, vasemmistoliitto ja vihreät eivät hyväksy perussuomalaista ministerikaveriksi. Julistus tuli pontevasti ja samanaikaisesti. Jää epäilemään, että Sanna Marin, Li Andersson ja Maria Ohisalo ovat solmineet asiasta keskinäisen sopimuksen.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös RKP:n Anna-Maja Henriksson pohtii, sopiiko hänen puolueensa samaan hallitukseen persujen kanssa. Ennustaa voi, että kyllä sopii. Sellaista koalitiota maahan ei saadakaan, johon RKP:n ohjelma ei taipuisi.

. Vaaleja edeltävät välipuheet eivät ole mitenkään tavattomia. Kuuluisin vaaleja edeltänyt sopimus lienee keskustan, kokoomuksen ja RKP:n solmima ”kassakaappisopimus” loppuvuonna 1986. Sen mukaan mainitut puolueet muodostavat vaalituloksen niin salliessa porvarihallituksen, jonka johtoon olisi noussut keskustan silloinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen. Pelkkä pääministeriys, muuten, ei Paavolle olisi riittänyt. Hän tähtäsi vuoden 1988 presidentinvaaleihin. Pääministerin paikalta niihin olisi ollut hyvä ponnistaa.

Presidentti Mauno Koivisto kuuli aikeista ja antoi kiukkunsa näkyä. Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suomisesta ei tullut pääministeriä. Väyrysestä ei edes ministeriä, presidentistä puhumattakaan.

Hallituspaikkojen jakamiselle ennen vaaleja on aikaisempaa vähemmän pidäkkeitä, koska presidentin rooli hallituksen muodostamisessa ei nykyisen perustuslain aikana ole niin keskeinen kuin ennen. Pääministeristä päättää eduskunta, ja pääministeriksi valittu esittelee sen jälkeen ministeritarjokkaat, jotka presidentti nimittää.

. Politiikkaa pitää tehdä arvojen pohjalta, tietty. Jos ne ovat hallituskumppaneilla kaukana toisistaan, myös käytännön politiikassa syntyy pulmia. Mutta kun yksikään puolue ei onnistu saamaan yli puolta edustajanpaikoista, kompromisseihin on taivuttava. Koalitiohallituksissa kukaan ei saa tahtoaan läpi sellaisenaan.

Tätä vasten puheet, ettei joku kelpaa ennen kuin yhtäkään ääntä on annettu, ovat perin kummallisia. Valtiovalta nyt sentään perustuslain mukaan kuuluu kansalle. Puolueet perustuslaissa mainitaan ohimennen, ministeriksi pääsyynkin riittää, kun on ”taitavaksi ja rehelliseksi tunnettu”. Ettei vain Marinilla, Anderssonilla ja Ohisalolla ole oma salainen kassakaappisopimuksensa.

. Perussuomalaiset osallistuivat Juha Sipilän hallitukseen vuosina 2015-19. Seurasin puolueen hallitustyöskentelyä läheltä. Persujen ministerit omaksuivat nopeasti kovat realiteetit ja koettivat parhaansa mukaan tehdä osansa. Populismi jauhautui niukkojen eurojen ja kovien asiakysymysten puristuksessa. Jopa niin pahoin, että puolue jakaantui kahtia. Populistinen huutelu väheni sitä mukaa kuin hallituskausi eteni.

Siperia kyllä opettaa. Joten antaa kansan puhua ensin. Sen jälkeen on poliitikkojen vuoro puhua toisilleen.

Kirjaudu sisään

Ettei vain Marinilla, Anderssonilla ja Ohisalolla ole hallitusratkaisua varten oma salainen kassakaappisopimuksensa

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Ettei vain Marinilla, Anderssonilla ja Ohisalolla ole hallitusratkaisua varten oma salainen kassakaappisopimuksensa

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje