<p>Uusi vuosi on alkanut Euroopassa jännitteisissä tunnelmissa. Kova turvallisuus on palannut politiikan keskiöön. On periaatteita, joihin maanosamme vakaus nojaa ja joista ei tingitä: Itsenäisten valtioiden alueellista koskemattomuutta on kunnioitettava ja niillä on oikeus tehdä omat, riippumattomat ratkaisunsa liittoutumiin kuulumisen ja puolustuksensa järjestämisen suhteen. Etupiiriajattelulla ei ole sijaa tämän päivän Euroopassa.</p><p>Sodanuhka Ukrainassa on todellinen. Kansainvälisten toimijoiden on tehtävä kaikkensa sen liennyttämiseksi. Ratkaisun etsiminen diplomatian keinoin on ensisijainen ja inhimillisesti kestävä ratkaisu. Vakiintuneet areenat, joilla Venäjä voi tuoda esiin huolenaiheitaan, ovat auki ja olemassa – kyse on poliittisesta tahdosta rauhanomaisen dialogin jatkamiseen. </p><p>Meidän on kuitenkin varauduttava pahimpaan. EU on ollut tässä suhteessa paitsi selväsanainen, myös yhtenäinen. Viestimme on, että Ukrainaan hyökkäämisen hinta tulisi olemaan Venäjälle kova. </p><p>EU on valmis kiristämään ja laajentamaan nykyisiä Venäjään kohdistuvia pakotteita. Kuten komission puheenjohtaja von der Leyen on todennut, sodan syttyessä kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä. Mahdollisia pakotteita ja rajoitustoimia koordinoidaan läntisten liittolaisten kanssa. Niiden vaikutukset tuntuisivat toteutuessaan myös EU-maissa. </p><p>Ukrainan kriisi on vilkastuttanut turvallisuus- ja puolustuspoliittista keskustelua kaikkialla Euroopassa. Suomen ulkopoliittinen johto on osallistunut sekä kansalliseen että kansainväliseen keskusteluun vastuullisin linjauksin, joita on helppo tukea. </p><p>EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa Ranska on perinteisesti puhunut eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittämisen puolesta. Ei siis ihme, että aihepiiri on vahvasti sen puheenjohtajuuskauden agendalla. Presidentti Macron ja komission puheenjohtaja von der Leyen ovat kutsumassa koolle Euroopan puolustushuippukokouksen. Uusia avauksia on lähiaikoina luvassa myös komissiolta. Tulemme tekemään esityksiä suuntaviivoista, miten EU:sta voisi tulla enenevissä määrin myös puolustusunioni.</p><p>EU:n 27 jäsenmaasta 21 kuuluu Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon. Lienee selvää, että eurooppalaisen puolustusyhteistyön syveneminen ei tule tapahtumaan Natosta riippumatta vaan pikemminkin se täydentäisi Euroopan puolustusarkkitehtuuria. Ukrainan kriisi osoittaa, että tarvetta yhteistyön kehittämiselle on runsaasti esimerkiksi hybridiuhkien torjumiseksi.</p><p>Mielipidevaikuttaminen ja yritykset manipuloida julkista keskustelua konfliktien yhteydessä eivät ole uusia ilmiöitä, mutta Ukrainan esimerkki osoittaa, että hybridivaikuttaminen käy entistä systemaattisemmaksi, ovelammaksi ja röyhkeämmäksi. Vaikuttamisen kohteena ovat poliitikkojen ja päättäjien lisäksi tavalliset kansalaiset, jotka kohtaavat vääristeltyä tietoa erityisesti sosiaalisessa mediassa ja uutisalustoilla, joilla ei ole journalistisia periaatteita ja joiden sisällöistä kukaan ei ota vastuuta.</p><p>Suomessa on jo pitkään puhuttu kokonaisturvallisuudesta, joka kattaa sotilaallisen puolustuskyvyn lisäksi muut yhteiskunnan elintärkeät toiminnot – varautumisen, sisäisen turvallisuuden ja myös henkisen kriisinsietokyvyn. Tällainen ajattelu sopisi myös eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventämisen lähtökohdaksi. </p>
