<p>Kesälomalla oli aikaa tehdä kaikenlaista kummaa. Itse käytin pari iltaa siihen, että yritin tutustua näihin uusiin ”moninaisesti” ja ”feministisesti” tehtyihin elokuviin ja tv-sarjoihin. Vaikea niitä on välttää. Niin kovaa pakkosyöttö julkisilla ja kaupallisilla kanavilla on.</p><p>Ovat muuten surkeita, mutta sellaisia poliittisesti motivoidut ja ideologiset tekeleet ovat aina. Kerronnan kantava voima on mielikuvituksettomuus, kauna ja viha. </p><p>Teemoja ja hahmoja yhdistävät valtavat, mutta lasinhauraat egot, itsekeskeisyys, historiattomuus, kehittymättömyyden ihannointi ja omien, itseluotujen ongelmien projisointi ulkopuoliseen maailmaan. Ja nyt puhutaan tosiaan vielä fiktiosta, ei todellisuudesta, isänmaan alennustilasta ja jauhojengiksi kutsutusta porukasta. </p><p>Mitäpä muuta? Sanotaan, että työmies on palkkansa ansainnut ja vapaa-aikansa tietysti myös, mutta jotain mätää meikäläisessä työelämässä on. </p><p>Joku saattaa muistaa, että olen parin viime vuoden ajan elänyt menestyvän kirjailijan elämää. Sinänsä mahtava fiilis olla osa luovaa taloutta ja tuottaa todellista lisäarvoa yhteiskuntaan. Boheemit työaikani ovat mahdollistaneet minulle myös ulkopuolisen tarkkailijan aseman. </p><p>Olen pannut merkille sen, kuinka vähän tässä maassa oikeasti tehdään työtä. Nykyasenteella ei talvisotaan olisi kannattanut lähteä. Viikonloppuvapaat tulevat viiden päivän välein ja ainoastaan entisessä Neukkulassa oli yhtä paljon kaikenlaisia erityisvapaapäiviä ja muuta julkista löysäilyä. En jaksa kommentoida enää edes keskimääräistä nykysuomalaisen työn tuloksellisuutta, puhutaan vaan siihen käytetystä ajasta. </p><p>Entä sitten lomaviikkojen uutisanti? Olisihan sieltä löytynyt juttuja. Suuria ja vieläkin suurempia. Sellaisia, joilla on vaikutusta jokaisen kukkaroon, terveyteen ja turvallisuuteen. Mutta media kirjoitti Haminan mursusta. Etusivun otsikoita ja ykköspaikkoja samasta aiheesta päivä toisensa perään. Suorastaan salaliittolaisten yhtenäisyydellä. Mitä meiltä niinä päivinä jäi huomaamatta? Luultavasti jotain tärkeää.</p><p>Yhtenä aamuna kävin lenkillä. Se oli niitä päiviä, kun Suomen yllä oli kuulemma joku ”käristyskupoli” tai ”hellehelvetti”, kun lämpötila meni hetkeksi yli kahdenkymmenen asteen. Kevyesti nousi silti tossu. Janoon otin Hartsportia. Se on hieno juoma, perinteikäs, oikeiden urheilulääkäreiden kehittämä. </p><p>Siinä juoksun lomassa kuuntelin radiota. Äkkiä lähetys katkesi ja tuli sellainen yleisvaltakunnallinen hätätiedote. Rajavartiolaitos tiedotti, että meripelastuksen hälytysnumero on hetken aikaa poissa käytöstä. Lyhyt ja asiallinen ilmoitus. </p><p>Raja hei. Ei näin. Kyllä kannattaa jatkossa ottaa mallia Verottajasta, Kelasta, Postista ja muista aikaa seuraavista virastoista. </p><p>Unohtakaa selkeys, täsmällisyys ja puolueettomuus. Laittakaa mukaan tuntemattomien etunimellä puhuttelua, typeriä kompia tai edes joku kehopositiivinen sateenkaaripää vähän pilkkaamaan suomalaista perusmiestä.</p>
