Pitääkö olla huolissaan, jos kuuntelee äänikirjaa pikakelauksella?

Aikana, jona tosiasioistakin on tullut mielipidekysymyksiä, voisi luulla, että ajanlaskun yksiköt ovat kaikille ihmisille samat. Vuorokausi on 24 tuntia ja vuosi on pääasiassa sen 365 päivää. Pakkaa sekoittavat vain karkausvuodet.

Numerot eivät valehtele. Sen sijaan se, miten aika koetaan, vaihtelee tilanteen ja ihmisen mukaan.

. Joskus aika matelee ja välillä se valuu sormien välistä ulottumattomiin.

Työeläkevakuuttaja Ilmarisen työkykyjohtaja Kristiina Halonen jakoi Ylen kirjoittamassa jutussa (11/2018) kiireen tunnepohjaiseen ja järkipohjaiseen.

On töitä, missä tehtävää on liikaa käytettävässä olevaan aikaan nähden. Jossain tapauksissa kiireen tunteen kuitenkin kehittää itse.

Olen huomannut, että kiire hiipii myös vapaa-ajalle. Jos pitää kehittää itseään, meditoida, valmistaa ruuat alusta asti, huolehtia itsestä, lapsista ja lemmikeistä, ei ole ihmekään, että kellon viisarit lyövät liian nopeasti.

Yksi nerokas tapa saada lisätehtäviä tehdyksi, on tehdä niitä yhtä aikaa. Siivoamisen voi yhdistää kirjan kuunteluun. Lattiaa luututessa voi melkein kuin rentoutua kuuntelemalla elämänkertaa. Jos äänikirjan säätää pikakelaukselle, jotta se menisi nopeammin, voi miettiä, onko tässä mitään järkeä.

. Ajan merkitys korostuu poikkeusaikana. Koronapandemiaa on kestänyt pian kaksi vuotta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto nosti esille ajan pituuden lasten ikään nähden.

Aika on ollut monelle raskas. Surun lisäksi siihen on toivottavasti kuulunut monella myös ilon hetkiä ja tavallista elämää.

Pisin tämä aika on varmasti ollut nuorille. Kaksi vuotta teini-ikäisenä, ei ole sama kuin kaksi vuotta keski-iän ylittäneille tai sitä lähestyville. Nuorille yksi viikko tai kuukausi on pitkä aika. Kokeilepa kysyä ruuhkavuosia viettävältä, mitä tapahtui edellisellä viikolla. Aika kulkee kuin juna.

Psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti Katja Myllyviita kertoi Ilkka-Pohjalaisen haastattelussa, että hän ei ihmettele, että nuoret ovat voineet huonosti, kun sosiaalisia tilanteita on rajoitettu korona-aikana (I-P 8/2021). Myllyviidan mukaan erityisesti nuoret tarvitsevat muita ihmisiä, sillä heidän psyykkinen identiteetti rakentuu muiden ihmisten, erityisesti toisten nuorten, avulla. Tarve nähdä muita voi olla voimakkaampi kuin sääntöjen noudattamisen paine.

Tämä pitäisi kaikkien muistaa, sillä poikkeustilanne ei ole ollut mikään ohimenevä ponnistus. Kaksi vuotta on jossain elämänvaiheessa ikuisuus. Samassa ikävaiheessa puolen vuoden vaihto-opiskelu ulkomailla voi tuntua kuin toiselta elämältä ja se on vain neljäsosa korona-ajasta.

. Jos isääni on uskominen, noin kuudenkympin hujakoilla ymmärtää, ettei koko ajan pidä olla niin järjetön kiire. Kuulemma iän tuoma viisaus kertoo, että joskus voi olla myös paikoillaan. Keskustelu jäi mieleeni, vaikka tällaista rauhoittamista en olekaan vielä todistanut.

Ehkä en ole vain ehtinyt huomata tätä muutosta tai sitten se on toiminnan sijaan tapahtunut asenteessa.

Kiire ei tunnu kiireeltä.

Mon, 5/16

Kirjaudu sisään

Mon, 5/16

Pitääkö olla huolissaan, jos kuuntelee äänikirjaa pikakelauksella?

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin