Hirviö on pysäytettävä Ukrainassa – historia todistaa, miten muussa tapauksessa käy

Valonpilkahduksia uudesta Venäjästä on vuosikymmenten ja vuosisatojen saatossa nähty. On toivottu Venäjää, joka asettaisi yhteistyön ja sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen etusijalle.

Toivo on haihtunut nopeasti. Jokaisen lännen helpotuksen huokauksen jälkeen Venäjälle tulee uusi yksinvaltias, joka polkee länsimaissa tyypilliset perusvapaudet suohon ja alkaa uhata muita.

. Venäjän brutaalin hyökkäyssodan alettua haalin käsiini toistakymmentä Venäjästä ja Neuvostoliitosta kertovaa teosta. Venäjä jäi lukemisen jälkeen edelleen mysteeriksi, mutta joitakin piirteitä nousi esiin.

Ensinnäkin Venäjän/Neuvostoliiton hallitsijoille, olivatpa nämä sitten tsaareja tai kommunistisen puolueen pääsihteereitä, on yhteistä kyvyttömyys aitoon dialogiin kansan kanssa. Kommunikointi on yksisuuntaista. Johtaja tietää, johtaja käskee. Kansa tottelee tai sitä rangaistaan.

Toiseksi Venäjän johto on aina katsellut läntistä maailmaa nenänvartta pitkin. Venäjä kokee olevansa erityislaatuinen sivilisaatio, moraalisesti länsimaita ylevämpi. Ajatusta helli erityisesti keisari Nikolai ensimmäinen parisataa vuotta sitten. Vladimir Putinin aikana ajattelu on tullut voimalla takaisin, vaikka Putin haluaa verrata itseään mieluummin Pietari Suureen.

. Kolmanneksi Venäjä on aina ollut hierarkkinen luokkayhteiskunta. Neuvostoliiton aikana yläluokkaa edusti puolue. Nikolai toisen valtakauden päättyminen vuoden 1917 alussa ei suinkaan jakanut valtaa massoille.

Neljäs esiin nouseva seikka on uskonto. Itäinen ja läntinen kirkko kisasivat keskiajalla sieluista myös Venäjällä. Itäinen eli kreikkalaiskatolinen kirkko voitti. Venäläiset munkit eivät piitanneet paljoakaan antiikin perinnöstä. Liekö tässä yksi syy siihen, miksi läntiselle maailmalle niin rakas demokratia jäi sanavarastossa taka-alalle. Raamattukin julkaistiin Venäjällä kansankielellä vasta 1800-luvulla. Raamattua ennen venäjäksi oli ilmestynyt Karl Marxin pääteos Pääoma. Ateismin ja sosialismin siemen upposi sopivaan maaperään.

. Viidenneksi oikeusvaltioajattelu ei tunnu juurtuvan millään maahan, jossa ”hyvä tsaari”, nykyään presidentti-titteliä kantava, syyttää ja rankaisee. Lopputuloksena on mielivalta ja kauheudet, joita on vaikea sanoittaa.

Kuudenneksi ajattelun- ja ilmaisunvapaus on itänaapurissa ollut poikkeuksetta kovin rajallinen. Neuvostoliitossa mielipiteenvapautta ei käytännössä ollut lainkaan, eikä sitä ole tällä hetkellä Putinin Venäjälläkään.

Ja seitsemäs piirre on Venäjän hallinnon haluttomuus hyödyntää maan taloudellista potentiaalia kansalaistensa hyväksi. Se ei kykene tekemään kelvollisia puhelimia, jääkaappeja tai autoja. Venäjä vie fossiilisia polttoaineita, käyttää rahat aseisiin ja valmistautuu aloittamaan seuraavan kahakan.

. Kokonaan oma lukunsa erityispiirteissä on julmuus, johon Venäjän ja Neuvostoliiton hallitsijat ovat kyenneet. Henki on itänaapurissa ollut aina halpa, olipa se sitten vieraan tai oman maan kansalaisen.

Amerikkalaisen historioitsijan Anne Applebaumin perusteelliset teokset ”Gulag – vankileirien saariston historia” sekä ”Punainen nälkä – Stalinin sota Ukrainassa” ovat paikoin kuvottavaa luettavaa. Romahduksen partaalla ollut kommunistinen valtio tarvitsi työvoimaa, joka otettiin vangitsemalla ihmisiä ja lähettämällä heitä pakkotyöleireille.

Leirien olosuhteiden epäinhimillisyyttä ja julmuutta on vaikea käsittää. Parhaiden arvioiden mukaan tuhansille leireille, laskutavasta riippuen niitä oli jopa kymmeniä tuhansia, lähetettiin vuosina 1929-53 noin 18 miljoonaa ihmistä. Ainakin kuusi miljoonaa jäi sille tielleen. Leirit eivät hävinneet Josif Stalinin kuoltua. Joitakin aktivoitiin uudelleen 1970-1980-luvuilla. Niille suljettiin neuvostovastaisiksi arvioituja.

. Ukrainaan Stalin loi nälänhädän vuosina 1932-33. Kommunistinen puolue takavarikoi systemaattisesti ruoan talonpojilta. Tavoitteena oli lannistaa itsenäisyyshalut. Stalin käytti nälkää aseena maassa, joka oli tunnettu vilja-aitta. Ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä, melkein neljä miljoonaa. Kannibalismi yleistyi. Nälästä mielipuoliset ihmiset tappoivat jopa lapsiaan ja söivät heidän sisälmyksensä.

Stalinin ajan julmuus näkyy nyky-Venäjän otteissa. Ukrainan infrastruktuurin pommittamisella on tarkoitus murtaa kansalaisten tahto, saada heidät antautumaan, jonka jälkeen alkaisivat teloitukset, näytösoikeudenkäynnit, vangitsemiset ja venäläistäminen.

Hirviö on taltutettava Ukrainassa. Sen tavat tunnetaan. Vielä ei ole liian myöhäistä.

Kirjaudu sisään

Hirviö on pysäytettävä Ukrainassa – historia todistaa, miten muussa tapauksessa käy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje