<p>Kun joku asia kasvaa horsmaa, sen ajatellaan olevan kuollut.</p>.<p>Ajatukselle saa vahvistuksen tavallisena talvipäivänä, kun suuntaa sinne missä horsma kukkii komeasti ympäri vuoden. Siis Seinäjoen torille.</p><p>Mutta ei Seinäjoki ole ainoa kaupunki, jonka keskusta on eloisa kuin hylätty lännenkylä. Mollivoittoista säveltä soitetaan yhtä lailla Vaasassa ja Helsingissä. Jopa Tukholmassa ja Oslossa joudutaan miettimään toimenpiteitä, joilla puhaltaa ytimiin uutta elinvoimaa.</p>.<p>Keskustojen näivettyminen on monen tekijän summa. Tavallinen kansa ei enää vie hiekkaa pankkisaleihin eikä vakuutuskonttoreihin, silti niillä on hallussaan kaupunkien parhaat paikat. Kysyn vaan, että miksi?</p>.<p>Erikoistavarakaupan muutoksesta puhutaan paljon, mutta harva silti tajuaa muutoksen mittakaavaa. Jos suomalaisen verkkokaupan arvo on reilussa parissa vuosikymmenessä ponnistanut nollasta pariinkymmeneen miljardiin euroon, eikä luvussa ole edes mukana ulkomaista verkkokauppa, on sen pakko näkyä jossakin.</p><p> Ja kyllähän se näkyykin, kivijalkaliikkeiden kuolemina siellä ja täällä.</p>.<p>Kuluttajakäyttäytymisen muuttuminen ja kaupan rakennemuutos ovat tarkoittaneet kaupan yksikkökokojen kasvua. Ostoskeskusten ohella myös päivittäistavarakaupat alkavat olla kokoluokkaa, jollaisille keskustoissa ei ole tilaa. Ehkä kuitenkin kannattaisi. </p><p>Nielsenin kuluttajapaneelin mukaan suomalaiset asioivat päivittäistavaraliikkeissä jopa 4,3 kertaa viikossa. Jos nykyistä useammilla olisi syy asioida keskustassa neljä, viisi kertaa viikossa, olisi kaupunkivilinää muuallakin kuin 1970-lukulaisten muistoissa. </p><p>Pietarsaari, mittausindeksin mukaan Suomen elinvoimaisin kaupunkikeskusta, on tästä hyvä esimerkki. Pietarsaaren keskustan elinvoiman kannalta tuskin on merkityksetöntä, että K-Citymarket, Lidl ja Prisma sijaitsevat noin kymmenen minuutin kävelyetäisyydellä kaupungin torista. </p>.<p>Keskustojen elinvoimasta keskusteltaessa moni tarjoaa lääkkeeksi ilmaista pysäköintiä. Autokeskeisellä Etelä-Pohjanmaalla peltilehmän merkitystä ei voi väheksyä, ja tottahan ilmaispysäköintiä kokeilla voisi. </p><p>En silti usko, että mikään oleellisesti muuttuisi. Tämän väitteeni perustelen talousmaantieteestä tutulla Huffin vetovoimamallilla.</p><p>Huffin mallissa perusoletuksena on, että kuluttaja valitsee ostospaikan etäisyyden, vetovoiman ja valikoiman perusteella. Jos sisääntulotiet ja isojen asuntoalueiden lähitienoot on miinoitettu kaupan isoilla yksiköillä, miksi ajaa keskustaan. Ideaparkin ohella syyttävä sormi osoittaa Kivisaaren ja Päivölän kauppakeskittymiin, jopa asuinalueille nousseisiin supermarketteihin.</p>.<p>Vaan mitä sitten lääkkeeksi? Minä tarjoaisin arkea ja leipää, juhlaa ja sirkushuveja. </p><p>Arjen ja leivän osalta Seinäjoen päättäjät ovat ihan oikeilla jäljillä. Keskusta kaipaa lisää asukkaita, lisää työpaikkoja, lisää asiointiliikennettä ja lisää elämää.</p><p>Arjen vastapainona tarvitaan myös niitä sirkushuveja: kulttuuria, tapahtumia, teemaviikkoja ja elämyksiä. Tarvitaan ihan kaikkea mahdollista, joka lisää mahdollisuuksia ihmisten välisiin kohtaamisiin. Näiden huvien luomiseen voisi valjastaa myös järjestöjä ja harrastusseuroja.</p><p>Vaikka Seinäjoen tori kasvaa vielä horsmaa, uskon aidosti, että valittu suunta on oikea ja tuloksiakin vielä joskus näemme. Ihmiset kyllä palaavat kaupunkikeskustoihin, kunhan heillä on siihen aito syy. </p><p>Mutta prosessi on hidas ja odottavan aika pitkä. Kun ei vain itse kasvaisi horsmaa ennen kuin näin käy.</p>
