Johtajuuden ja vastuunkannon aika

Venäjä on käynyt julmaa sotaa Ukrainaa vastaan nyt kuukauden. Kuvat piiritetystä, raunioiksi pommitetusta Mariupolista ovat piirtyneet tiukasti verkkokalvoillemme. Sodan arki tulee lähelle, kun ukrainalaisten pakolaisten kasvava virta ulottuu Suomeenkin asti. Onneksi auttamisen halu on suuri hetkellä, jolloin avun tarve on edelleen kasvussa.

Kenellekään ei enää pitäisi olla epäselvää, että Venäjä on Suomelle todellinen ja akuutti turvallisuusuhka. Neljä viikkoa sitten peräsin tällä palstalla hallitukselta Suomen muuttuneen turvallisuustilanteen arviointia ja Suomen Nato-jäsenyysperspektiivin selventämistä. On hyvä, että hallitus nyt valmistelee turvallisuuspoliittista selontekoa, joka on määrä antaa eduskunnalle jo parin viikon sisällä.

Suomalaisten mielipiteet ovat hetkessä kääntyneet Nato-jäsenyydelle suopeiksi. Mielipidetiedustelut viittaavat siihen, että noin 60 prosenttia tai jopa kaksi kolmannesta suomalaisista kannattaa jäsenyyttä, alle viidennes vastustaa. Sen luulisi antavan poliittisille päätöksentekijöille hyvät eväät edetä prosessissa ripeästi ja määrätietoisesti.

Presidentti ja hallitus pitävät kuitenkin matalaa profiilia. He haluavat antaa puolueille ja eduskunnalle tilaa ”vapaalta kentältä” pohtia asiaa. Presidentti Niinistö sanoi keskiviikkona tv-haastattelussa, että hänellä on asiasta aika selvä näkemys, mutta hän ei halua sitä kertoa. Hän ei kuitenkaan tunnu luottavan siihen, että eduskunta osaisi tehdä asiassa viisaita päätöksiä, vaan tarvittaisiin myös laaja ja valvottu mielipidetiedustelu.

Samassa tv-lähetyksessä eduskunnan puhemies Matti Vanhanen kiemurteli ja vältti minkäänlaista kannanottoa. Hän kertoi eduskunnan haluavan antaa ulkopoliittiselle johdolle työrauhan. Keskeiset valtioelimemme – eduskunta, presidentti ja valtioneuvosto – piilottelevat toistensa selän takana ja työntelevät vastuuta toisilleen.

Viime sunnuntaina presidentti sanoi brittiläiselle Financial Timesille, että Suomella on kaksi vaihtoehtoa: Nato-jäsenyys tai syvenevä puolustusyhteistyö Yhdysvaltain ja Ruotsin kanssa. ”Lähtökohtana on etsiä jotain muuta kuin nykylinjan jatkaminen”, hän sanoi.

Jos haluamme vahvistaa Suomen turvallisuutta, tarvitsemme lisää voimaa ja uskottavuutta puolustukseemme. Yhdysvallat on Naton tärkein jäsenmaa, ja Suomen pitääkin tiivistää yhteistyötään sen kanssa. Yhdysvallat – Ruotsista puhumattakaan – ei kuitenkaan voi antaa turvallisuustakuita. Ne ovat mahdollisia vain Nato-jäsenyyden kautta.

Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt kirjoitti alkuviikosta, miten pohjoismaat yhdessä muodostaisivat merkittävän alueellisen tekijän Naton sisällä. Hän huomautti myös, ettei EU-sopimuksen kuuluisasta artiklasta 42.7 oli Naton korvaajaksi, koska sen takana ei ole operatiivista puolustussuunnittelua eikä johtojärjestelmää.

Demokratiaan kuuluu avoin ja kahlitsematon keskustelu, jota nyt käydään. Vakavan eurooppalaisen kriisin tilanteessa poliittisen johdon ei kuitenkaan pidä leikkiä kuurupiiloa. Nyt on johtajuuden ja vastuunkannon aika.

Kirjaudu sisään

Johtajuuden ja vastuunkannon aika

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Johtajuuden ja vastuunkannon aika

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje