Jouluna on aivan oikein unohtaa maalliset vitsaukset ja huomata, että onhan meillä sentään moni asia hyvin

Sotavuosi. Inflaatiovuosi. Sähköpulavuosi. Terveydenhuollon kriisin vuosi. Lukutaidon heikkenemisen vuosi. Hiilinielujen romahtamisen vuosi. Eikä ole koronakaan vielä hävinnyt meitä kiusaamasta.

Olemmeko siis eläneet kohta loppuun jotenkin poikkeuksellisen vuoden, johon kaikki tunnetut vitsaukset vain sattuivat osumaan?

On Suomi saanut kolhuja aikaisemminkin. Sodat, nälänhädät, taudit ja kurjuus ovat kiusanneet suomalaisia pitkin vuosisatoja, riippumatta siitä, olimmeko Ruotsin tai Venäjän vallan alla vai lopulta itsenäisiä. Ja vaikka parin seuraavan kuukauden näkymät ovat sameammat kuin aikoihin, Suomea voi edelleen kutsua todelliseksi tuhkimotarinaksi, kun aikajanaksi ottaa 250-300 vuotta.

. Vuonna 1750 Suomena nykyään tunnetulla alueella asui puolisen miljoonaa ihmistä. Viimeisimpien lukujen valossa meitä on noin 5,5 miljoonaa. Väestönlisäys on uskomaton. Suomen sodassa 1808-09 meni arvioiden mukaan 6000 miestä, kolera-aallot vuosina 1830-1850 verottivat rankasti pikkuista kansakuntaa, nälänhätä vuosina 1866-68 vei mukanaan kahdeksan prosenttia silloin jo melkein kaksimiljoonaisesta väestöstä.

Sitten tuli sisällissota, sodat Neuvostoliittoa vastaan ja massiiviset muuttoliikkeet ensin Yhdysvaltoihin, sitten Ruotsiin. Pelkästään Yhdysvaltoihin muutti vuoden 1900 molemmin puolin olleilla vuosikymmenillä 300 000 suomalaista, Ruotsiin lähti vuosina 1950-70 noin 400 000.

Väestöllisistä suoneniskuista huolimatta meitä on tänään 5,5 miljoonaa. Moni luetelluista koettelemuksista olisi yksistään saattanut sammuttaa koko kansakunnan liekin.

. Kun 1750-luvulla mies eli keskimäärin 35-vuotiaaksi, nykyään eliniänodote on siinä kahdeksankympin paikkeilla. BKT/capita on kaksinkertaistunut viidessäkymmenessä vuodessa. Elämme pitempään ja elämme paremmin kuin koskaan. Kummankin seikan pitäisi tuottaa enemmän iloa kuin synkistelyä.

Ja olemme sentään rauhan tilassa.

. Aikaisemman menestyksen hehku ei loputtomasti lämmitä. Niin se on. Eikä talouden kovia faktoja kannata kiistää, sivistynyt ja koulutettu kansakunta tekee niiden pohjalta tarvittavat toimet.

Kaikesta huolimatta on oltava hetkiä, jolloin arkihuolensa voi heittää, edes pariksi päiväksi ja antaa itsensä pysähtyä. Kestävyysvaje, huono huoltosuhde, valtiontalouden alijäämä, sähkökriisi ja monet muut vitsaukset eivät pariin päivään kaipaa yhtäkään meistä. Eivät ne minnekään häviä, mutta eivät liioin muutu yhtään sen kohtalokkaimmiksi, jos joulunpyhien yli koettaa ajatella elämästä ja ihmisyydestä vähän muutakin.

Sillä ihminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin pelkkä kestävyysvaje. Joulun ihme on siitä murtamaton todiste.

Kirjaudu sisään

Jouluna on aivan oikein unohtaa maalliset vitsaukset ja huomata, että onhan meillä sentään moni asia hyvin

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje