Kaiken maailman rajoitukset vaivoinamme

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa kovin monet elämänalat alkavat olla rajoitusten kohteena. Elokapina vaatii lentomatkustuksen lopettamista. Ei enää lentoja Malagaan. Finnair myydään pois. Autolla ei saisi enää ajaa, ei ainakaan polttomoottoria käyttäen. Sähkön käyttöäkin on rajoitettava, koska sähkön tuottaminen saastuttaa, joten autoilu olisi paras unohtaa kokonaan.

Pitää pysyä etätöissä ja harrastaa virtuaalimatkailua television äärellä. Jos menee jonnekin, on käveltävä tai otettava polkupyörä. Kun ostaa sähköpyörän pääsee hangessakin etenemään oikein hyvin. Ja muistettakoon, että sähköpotkulaudalla saa ajaa humalassa. Se vasta on onnea, kun on sentään yksi asia joka ei ole sääntelyn piirissä. Ja Vaasassa mökille pääsee oikein hyvin soutamalla. Sodan aikanakin soudettiin saareen, kun bensaa ja petrolia ei ollut.

Ja muistakaa herran tähden ihmiset, että kalaan sattuu, kun se sätkii koukussa siiman päässä tai tukehtuu kalastajan verkkoon. Kala tuntee kipua vaikkei se sitä osaa ilmaista. Luin jutun, jossa sanottiin, ettemme vielä osaa tulkita kalan ilmeitä ja siksi luulemme, ettei niihin muka satu.

Luonnossa on yllin kyllin kärsimystä ilman meitäkin, joten paras pysyä poissa. Rapujen elävältä keittäminen on tietysti kiellettyä, jonka normaali ihminen hyvin ymmärtää.

Rajoitukset toimivat silloin kun niiden noudattamatta jättäminen ahdistaa tarpeeksi. Lämpimän suihkun ottaminen on omantunnon rasite. Saunomiseen ei vielä ole juurikaan puututtu, mutta sekin aika vielä tulee. Eikä takassa pidä polttaa puuta, se kun palaa huonosti ja likaa paikat.

Liha ruokapöydässä ahdistaa niin ettei syödyksi saa, ellei siinä sitten ole lihaksi naamioitua nyhtökauraa tai muuta kasvista.

Lehmät tuottavat metaania aivan liikaa, joten ne ovat pian lopetuslistalla. Ahdistaa juoda maitoa, ellei se ole mantelimaitoa. Mutta pilaavat ne viljapellotkin luonnonvaraista maisemaa, mitä siihen sitten sanoisi?

Ja kalat loppuvat meristä. Pitää syödä vain viljeltyä kalaa, mutta silloin on tarkasti tutkittava, onko kala vastuullisesti tuotettua.

Kun tapaa ihmisiä, on koko ajan varottava, ettei tee seksistisiä tai rasistisia eleitä tai käytä kieltä väärin. Jokainen sana on kuin miina, joka odottaa laukeamistaan, ja sitten ollaan tosi vaikeuksissa. Toista ihmistä ei saa katsoa väärin, ettei loukkaa häntä. Seksismi ja rasismi ovat vakavia asioita, jotka aiheuttavat paljon pahaa mieltä, maailma likaantuu ja lämpenee koko ajan, luonto kuihtuu silmissä ja lajit vähenevät. Ongelmat kasvavat ja kansalaisten kuuluu ahdistua niistä ja tehdä parannus.

Minä olen jo ryhtynyt erakoksi ja luen vanhoja kirjoja uudelleen hyllystä. Suihkussa käyn lähinnä ympäristöhygieenisistä syistä, mutta niukka kasvisravinto laihduttaa oikein mukavasti. Televisiota en enää avaa ja netin käytössä olen kohtuullinen. Silti ahdistaa.

Tue, 5/24

Kirjaudu sisään

Tue, 5/24

Kaiken maailman rajoitukset vaivoinamme

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin