Kalapuikkoviiksimiehiä näyttää syntyvän jokaiseen sukupolveen

Lukijoista varttuneemmat muistavat eduskunnassa vaikuttaneet kalapuikkoviiksimiehet, ja heidän toimistaan 2000-luvun alussa syntyneen kohun. Taustalla oli eduskunnassa tehty tasa-arvoselvitys, joka paljasti vakavan seksuaalisen häirinnän. Häiritsijät olivat kansanedustajia, häirinnän kohteeksi joutuneet eduskunnan työntekijöitä.

Helsingin Sanomat nosti julkisuuteen seitsemän kalapuikkoviiksimieheksi nimittämäänsä kansanedustajaa, ja jutusta seurasi sekä tutkintapyyntöjä että kanteluita Julkisen sanan neuvostoon. Edustajista valtaosa oli kypsässä keski-iässä olevia maakuntien kansanedustajia.

Seurasi siitä muutakin. Tilanne eduskunnassa rauhoittui, ja niin toimintaan kuin puheisiinkin alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Ihan nollatoleranssiin ei kuitenkaan ole päästy, sillä vuonna 2018 tehdyn selvityksen mukaan seksistiset vitsit kuuluvat edelleen joidenkin kansanedustajien arkipuheisiin.

Eikä häirintä ole jäänyt pelkkiin puheisiin.

Vuotta aiemmin tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että joka kymmenennelle avustajalle on ehdotettu intiimiä kanssakäymistä, heitä on lähennelty tai hiplailtu yhteisillä hissimatkoilla tai erilaisissa tilaisuuksissa.

. Kalapuikkoviiksimiehet nousivat mieleen Wille Rydmanin tapausta pohtiessa. Yhteys on toki löyhä, sillä Rydman ei tiettävästi ole viestitellyt epäasiallisesti sen kummemmin edustajakollegoidensa kuin eduskunnan työntekijöidenkään kanssa.

Yhdistävä tekijä on asema. Kansanedustajaksi nousseelta henkilöltä odotetaan niin toimiltaan kuin puheiltaankin enemmän kuin matti- tai maijameikäläiseltä. Pitää tietää ja tuntea rajansa ja käyttäytyä sen mukaisesti. Sen rajan Rydman unohti.

Lehtitietojen mukaan Rydmanin alaikäisille lähettämät viestit ja niitä seuranneet tapahtumat eivät ylittäneet rikoskynnystä.

Hyvä niin.

Hyvän maun ja asiallisen käytöksen kynnyksen hän kuitenkin viestittelyllään ylitti. Tätä Rydmanin sosiaaliseen mediaan linnoittautuneet ja rikoskynnyksen ylittymättömyyttä korostavat tukijoukot eivät tunnu ymmärtävän eivätkä hyväksyvän.

. Politiikan lisäksi myös toisessa perinteisen miehisen vallan linnakkeessa eli urheilussa on jouduttu pohtimaan sallitun ja ei-sallitun, asiallisen ja ei-asiallisen käytöksen rajoja. Kun naisurheilijan tai -joukkueen manageri tai valmentaja lähettelee seksuaalissävytteisiä viestejä, on siirrytty asiallisesta käytöksestä ei-asialliseen.

Vaatii uraansa aloittelevalta nuorelta naisurheilijalta suunnatonta rohkeutta nostaa päänsä ja kertoa epäasiallisesta käytöksestä julkisuuteen. Ehkä pitkäänkin vallinneiden käytäntöjen murtaminen voi maksaa pahimmassa tapauksessa oman uran. Kaikki eivät ole siihen valmiita, vaikka epäasiallisen toiminnan tiedostaisivatkin.

Valta altistaa epäasialliseen käytökseen. Oli kyse sitten valmentaja–valmennettava-suhteesta tai yhteiskunnallista valtaa käyttävästä kansanedustajasta, voivat oman toiminnan rajat hämärtyä.

Jos ja kun näin käy, on meidän äänestäjien ja penkkiurheilijoiden noustava uhriksi joutuneiden puolustajiksi.

Se on itse asiassa aika helppoa. Tässä asiassa valta on sinulla ja minulla.

Kirjaudu sisään

Kalapuikkoviiksimiehiä näyttää syntyvän jokaiseen sukupolveen

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kalapuikkoviiksimiehiä näyttää syntyvän jokaiseen sukupolveen

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje