Kolumni: Jälkiviisastelua ja jälkiviisautta vuodesta 1991

Tasavuodet kirvoittavat muistelemaan. Neuvostoliiton hajoaminen ja 1990-luvun lama tuottavat aikalaisten kertomuksia 30 vuoden takaisiin tapahtumiin.

. On jälkiviisastelua ja jälkiviisautta. Ensi mainitussa on astian maku. Veikko Huovisen Konsta Pylkkänen sen sanoo osuvasti. ”Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin.”

. Jälkiviisaus sen sijaan on kehittymisen välttämätön edellytys. Ilman analysointia ja virheistä oppimista me kiipeilisimme vielä puissa ja Talebanin ihmisoikeuskäsitykset ja normit olisivat hypermoderneja.

. Viisastelun ja viisauden raja on häilyvä, veteen piirretty.

. Kolmenkymmen vuoden takainen pääministeri Esko Aho on keskeisesti vaikuttanut neliosaisen tv-dokumentin syntyyn, jota parhaillaan esitetään. Perin kummallinen journalistinen ratkaisu, jossa objekti ja subjekti ovat sekaisin. Esko Aho haastattelee esimerkiksi silloista avustajaansa.

. Kaksoisrooli ei toimi ja heikentää dokumentin todistusarvoa. Dokumenttia katsellessa tulee Konsta Pylkkäsen ajatukset hakematta mieleen.

. Esko Aho on mitä parhain aikalaistodistaja, mutta toimittajan rooliin ei hänen olisi pitänyt suostua. Jotkut väittämät, kuten esimerkiksi se, että Suomelle olivat kansainväliset lainahanat kiinni, on myöhempi historiankirjoitus asettanut vähintään kyseenalaiseksi.

. Väite lainahanojen sulkeutumisesta eli tuolloin voimakkaana. Muistan sen olleen keskeisesti esillä muun muassa SAK:n hallituksen syksyn 1990 kokouksissa.

. Myös Esko Ahon näkemys siitä, että Kalevi Sorsan ”sisäisen” devalvaation sovintoesityksen läpimeno olisi helpottanut kovasti tilanne, on kiistanlainen.

. Samoin kuin se, että ay-liikkeen pököpäisyys syvensi lamaa.

. Kriittisinä ratkaisuhetkinä luottamusta ei riittävästi ollut. Kaikki sen aikaiset toimijat voivat katsoa peiliin kysyessään miksi luottamuspääoman saldo oli suuriinpiirtein nolla.

. J. K. Tammisen uunituore kirja: ”Perintämies ei soita kahdesti” käy myös läpi 90-luvun lamaa. Vaikka kirjoittaja itse on yksi 90-luvun laman rankasti kokeneista, ei se näy huonolla tavalla. Katkeruus ei pilaa tekstiä.

. Kirjan näkökulma kumpuaa ruohonjuuritasolta. Se tuo elämän maun lamaan – kaikkine mausteinen.

. Lukuisat aikalaiskuvaukset vahvistavat käsityksen laman pitkästä varjosta. Täysin väärä ei ole käsitys, että murhasta tuomittu selvisi vähemmällä kuin valuuttalainaa ottanut pienyrittäjä, joka joutui pankkien ja perintätoimistojen piinapenkkiin vuosikymmeniksi. Kirjan teksti on vahvaa ja elämänmakuista.

. Esko Ahon dokumentissa julistetaan analyysiä kansakunnan kaapin päältä, Tammisen kirjassa saavat uhrit suunvuoron. Näkemykset täydentävät toisiaan.

. Entä ne jälkiviisaat opetukset? Markkinavoimista ei ole isännäksi, renkinäkin työnjohdon on oltava tiukka.

. Kun uppovan laivan kannella jaetaan paikkoja pelastusveneisiin, paljastuu ihmisen raadollisuus, sydän löytyy – jos löytyy - lompakosta setelinipun välistä ja kyynärpäät ovat korkealla.

. Ralf Sund

. Ekonomisti

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Kolumni: Jälkiviisastelua ja jälkiviisautta vuodesta 1991

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolumni: Jälkiviisastelua ja jälkiviisautta vuodesta 1991

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje