Kolumni: Kiusaamisesta puhuttaessa keskitytään liikaa kohuihin ja koviin keinoihin

Keskustelu koulukiusaamisesta on jälleen leimahtanut. Mediassa ovat olleet näkyvästi esillä rajut pahoinpitelytapaukset ja koulujen voimattomuus puuttua niihin.

. Moni osallistuu intohimoisesti keskusteluun, vaikka omista kouluajoista on jo vierähtänyt tovi. Monen sukupolven kokemusasiantuntijat vaativat yhä järeämpiä kurinpitotoimia, mutta harva huomaa, että eräs näkökulma puuttuu kokonaan.

. Median huomioimien tapausten perusteella on nimittäin vaikea uskoa, että koulukiusaaminen on oikeasti jo vuosien ajan vähentynyt. Ilmiö on samankaltainen kuin nuorisorikollisuus, johon suhtaudutaan erittäin tunteellisesti.

. On helppoa päivitellä nuorison (tai opettajien) olevan pilalla, mutta voitaisiin myös vilkaista tilastoja ja mitä tutkimukset sanovat kiusaamisesta. Jotain nimittäin tehdään jo oikein.

. Ratkaisu koulukiusaamiseen ei kuitenkaan ole mediaseksikäs tai yksinkertainen. Siihen eivät liity poliisin panssariset Hevi-ajoneuvot, Puolustusvoimista haetut mallit eikä se, että media pitää väkivaltaa esillä lööpeissään.

. Ratkaisu on tylsä mutta toimiva. Tehokkain tapa puuttua kiusaamiseen on nimittäin sen ehkäisy. Koska kiusaaminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan se on ryhmäilmiö, kiusaaminen on koko ryhmän asia.

. Ryhmäyttämistä on ehdotettu jopa omaksi oppiaineekseen. Uuden oppiaineen luominen on kuitenkin hirveän hidasta ja monimutkaista. Kukaan opettaja kun ei yliopistossa opiskele ryhmäyttämistä tai ”empatiatiedettä”.

. Uuden oppiaineen luominen traditioineen ja didaktiikkoineen kestää vuosikausia. Siitä taas kestää vielä vuosia, että ensimmäiset ryhmäyttämisen aineenopettajat valmistuvat.

. Ryhmäyttämistä täytyy siis koulussa opiskella osana useita oppiaineita. Ja ohjeistuksia tästä onkin jo, esimerkiksi Kiusaamisen vastainen koulu -ohjelma.

. En halua mitätöidä kenenkään kiusatuksi tulemisen kokemusta, vaikka kannatankin opettajien kiittämistä jo hyvin tehdystä työstä.

. Nyt kun kiusaaminen on tilastollisesti vähentynyt, kiusatuksi joutumisen on huomattu olevan erityisen traumaattista juuri silloin, kun vain harvoja kiusataan. Kaikkea kiusaamista edes tehokas ryhmäyttäminen ei estä.

. Jälleen asetan toivoni tieteelliseen tutkimukseen. Kiusaamisen vastainen koulu -ohjelman kehittäjä, psykologian professori Christina Salmivalli selvittää parhaillaan keinoja myös vähenevän kiusaamisen paradoksiin.

. Tutkimukseen perustuvia keinoja on siis myös tulossa niihin kiusaamistapauksiin, joita ei ole onnistuttu ennalta estämään.

. Koulu ei ole mikään yhteiskunnasta erillinen linnoitus vaan osa sitä. Muuallakin kuin kouluissa täytyy miettiä, miten muita kohtelee ja millaisen esimerkin siten antaa.

. Vaikka some kannustaa kärjekkääseen keskusteluun, täytyy muistaa olevansa muiden ihmisten kanssa tekemisissä.

. Turhanpäiväisen vastakkainasettelun on loputtava. Ollaan mieluummin samalla puolella, samaa ryhmää.

. Hanna Hietikko

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Kolumni: Kiusaamisesta puhuttaessa keskitytään liikaa kohuihin ja koviin keinoihin

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolumni: Kiusaamisesta puhuttaessa keskitytään liikaa kohuihin ja koviin keinoihin

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje