<p>Ne näyttävät yksittäistapauksilta.</p>.<p>Nuori mies raiskasi suhteessa kuudesti. Mies raiskasi miehen laivamatkalla. Hieroja raiskasi asiakkaan Seinäjoella.</p>.<p>Tässä muutamia Ilkka-Pohjalaisen raiskausuutisten otsikoita viimeisen vuoden ajalta. Yksittäin uutisoituina raiskaukset vaikuttavat satunnaisilta väkivallan teoilta. Vaikka sitähän ne eivät ole.</p>.<p>Esseisti <strong>Rebecca Solnit</strong> kirjoittaa teoksessaan <i>Miehet selittävät minulle asioita</i> (S&S), kuinka raiskauksia harvoin käsitellään ihmisoikeusasiana tai kriisinä, vaikka naisiin kohdistuvat väkivallanteot kuten raiskaukset ovat valtavan yleisiä maailmassa.</p>.<p>Suomessa poliisille ilmoitetaan vuosittain yli 1000 raiskausta. Valtaosa seksuaalirikollisuudesta on piilorikollisuutta, eli luultavasti myös raiskausten määrä on paljon tilastoitua lukua suurempi. Tekijöistä lähes kaikki ovat miehiä ja uhreista lähes kaikki naisia. Poikkeuksiakin on, kuten yksi mainituista otsikoista kertoo.</p>.<p>Lisäksi harvoin nostetaan esiin, että maahanmuuttajanaiset joutuvat Suomessa seksuaalirikoksen uhriksi kaksi kertaa todennäköisemmin kuin kantaväestön naiset. Seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat myös yleisempiä sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä kuin muilla.</p>.<p>Viime viikolla oikeusministeriön työryhmä esitti, että suostumuksen puute asetettaisiin raiskauksen tunnusmerkistöön. Tulevassa seksuaalirikoslaissa raiskaus määriteltäisiin siis vapaaehtoisuuden toteutumisen kautta. Nykyisessä lainsäädännössä raiskauksia arvioidaan usein lähinnä väkivallan ja uhrin puolustuskyvyttömyyden kautta.</p>.<p>Toteutuessaan lakimuutos parantaisi oikeuden mandollisuuksia puuttua naisiin ja kaikkiin muihin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan.</p>.<p>Kun keskustellaan sukupuolittuneista väkivallan muodoista kuten raiskauksista ja lähisuhdeväkivallasta, vasta-argumentti kuuluu yleensä näin: myös miehet kohtaavat väkivaltaa.</p>.<p>Niin kohtaavat. Miehet ovat yliedustettuina uhreissa kaikissa muissa poliisille ilmoitetuissa vakavissa väkivaltarikoksissa paitsi seksuaalirikoksissa. Usein miesten kokemassa väkivallassa tekijä on samaa sukupuolta. </p>.<p>Miksi tätä puolta asiasta käytetään usein lähinnä tukahduttamaan keskustelu seksuaali- ja lähisuhdeväkivallasta? Miksi keskustelu yleensä tyssää tähän toteamukseen eikä avaa pohdintaa siitä, miksi juuri maskuliinisuus käyttää ja kohtaa väkivaltaa yhteiskunnassamme niin paljon?</p>.<p>Jos puhuisimme näistä asioista, voisimme huomata, että väkivalta on usein tapa esimerkiksi rankaista perinteisestä miehen mallista poikkeavia, tai seksuaaliväkivallan tapauksessa keino pyrkiä häpäisemään tai hiljentämään naisia tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia.</p>.<p>Kuten Solnit kirjottaa: ”Jos puhuisimme näistä rikoksista ja siitä, miksi ne ovat niin yleisiä, meidän täytyisi puhua myös siitä, miten tätä yhteiskuntaa, valtiota ja melkein jokaista muutakin maata tarvitsee muuttaa.”</p>.<p>Suostumuksen puutteen kirjaaminen raiskauksen perusteeksi olisi pieni muutos oikeaan suuntaan.</p>.<p>Tittamari Rinne</p>