Kulttuuri unohtuu vaalikeskusteluissa toistuvasti, vaikka se voisi olla henkisen rikkauden lisäksi myös uusiutuva materiaalisen hyvinvoinnin lähde

Kun puolueet ajavat asemiin vaaleja varten, niiden asialistalla on terveys, verotus, talous, sosiaalipolitiikka, turvallisuus, työllisyys ja hyvinvointivaltio. Sinänsä ihan oikeita asioita jokainen. Yksi kuitenkin puuttuu kerta toisensa jälkeen: kulttuuri. Mieleen ei tule ensimmäistäkään vaalikampanjaa, jonka aikana kansan suosiota kärttävät ehdokkaat olisivat päällimmäisenä kantaneet huolta suomalaisesta kirjallisuudesta, musiikista, kuvataiteesta tai näyttämötaiteesta. Ei ensimmäistäkään.

Kuitenkin taiteilijat ovat hyvin pitkälti vastuussa suomalaisen identiteetin muotoutumisesta ja vahvistumisesta. Siis Suomesta, siitä mikä se on. Ilman Aleksis Kiveä, Väinö Linnaa, Jean Sibeliusta, Akseli Gallen-Kallelaa ja heidän jälkeensä tulleita lukuisia muita lahjakkaita ja luovia sukupolvia tämän maan henkeä ei olisi koskaan syntynyt.

. Niinkin olen kuullut sanottavan, että Puolustusvoimia tarvitaan juuri tähän, suomalaisen kulttuurin ja sen myötä syntyneen identiteetin puolustamiseen. Jotta saamme tehdä sellaisia lauluja kuin haluamme, julkaista sellaisia kirjoja kuin haluamme ja esittää sellaisia näytelmiä kuin haluamme.

Vahva armeija ja vahva puolustustahto ovat kulttuurin turvana. Natoon hakeutuminen on myös suomalaisten taiteilijoiden turvaamista.

. Kulttuurin on arvioitu työllistävän Suomessa suoraan noin 80 000 ihmistä ja välillisesti melkein 50 000. Ihan pienestä porukasta ei ole kyse edes määrältään. Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestön tekemän arvion mukaan kulttuurialan palkkasumma vuodessa ylittää viisi miljardia euroa. Valtio, kunnat ja sosiaalivakuutusrahastot keräävät kulttuurialan ammattilaisilta noin 3,4 miljardia euroa vuodessa.

Eivät taiteilijat ole pelkkiä retkuja ja yhteiskunnan elättejä. Myös he osaltaan elättävät yhteiskuntaa, sekä materiaalisesti että erityisesti henkisesti. Heidän panoksensa olisi mukava edes kerran neljässä vuodessa huomata. Kaiken lisäksi hengen nautinnot ovat usein myös ekologisia.

. Kulttuuri voisi olla vielä paljon nykyistä suurempi vientiala. Naapurimaa Ruotsi on onnistunut tässäkin Suomea paremmin. Populäärikulttuurin alalla paras esimerkki lienee popyhtye Abba. Siitä tuli megaluokan tähti jo viitisenkymmentä vuotta sitten. Abban musiikki ylitti kulttuuri-, kieli- ja sukupolvirajat leikiten. Kun olin kauan sitten töissä Etelä-Korean Soulissa, lounastunnilla kuppilassa saattoi taustalla pauhata Dancing Queen. Eppu Normaali tai J. Karjalainen siellä ei soinut.

Valonsäikeitä onneksi näkyy siellä täällä. Nordic noir on lyönyt maailmalla läpi. Rikossarja Sorjonen on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myyty jo 180 maahan. Saavutuksesta on syytä onnitella.

Kun talkoot hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi alkavat, älkää unohtako kulttuuria. Siitä voi myös saada vientituloja.

Kirjaudu sisään

Kulttuuri unohtuu vaalikeskusteluissa toistuvasti, vaikka se voisi olla henkisen rikkauden lisäksi myös uusiutuva materiaalisen hyvinvoinnin lähde

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje