Kun digiloikka ontuu

Kesän hotelliloma varataan netistä kansainväliseltä sivustolta, jonne on koottu vaihtoehtoja Ahvenanmaalta Aruballe. Kun luonto kutsuu kesken kävelylenkin, julkinen käymälä avautuu QR-koodilla. Ja kun tulee aika hoitaa ikäviä viranomaisasioita, portti byrokratiaan raottuu sähköisen tunnistautumisen kautta.

Arkemme täyttyy erilaisista sähköisistä palveluista, alustoista ja sovelluksista ja aivomme niiden salasanoista ja tunnistautumiskoodeista. Kätevää, helppoa ja itsestään selvää 2020-luvun elämää. Monelle meistä kyllä, mutta entä jos internetin ihmeet eivät olekaan selviö. Jos ikä alkaa vaikka seiskalla tai kahdeksikolla eikä satu kuulumaan siihen mediassa usein esiteltyyn seniorijoukkoon, joka sukkuloi tiedon valtateillä täysin luontevasti. Jos vaikka koko nettikonsepti arveluttaa, kun on tähänastisen ikänsä ilman sitäkin pärjännyt eikä oma hienomotoriikka tai muistikaan ole välttämättä entisellään.

. Internet on nykyään niin iso osa kaikkea, että ilman sitä on kieltämättä melko pihalla monesta. Jos tietotekniset taidot puuttuvat tai ovat vaillinaiset, uhkana vaaniikin yhteiskunnasta syrjäytyminen.

Hankalaksikin netittömän elämä on tehty. Taloyhtiössä voi jo pyykkivuoron varaaminen vaatia nettiä.

Palveluiden ja ylipäätään kaiken asioinnin liukumista nettiin markkinoidaan yleensä aina hyvänä asiana, vaikka eihän se sitä kaikille ole. Sähköistä viestintää suositaan niin pontevasti, että ihka elävää asiakaspalvelijaa kaipaava on hukassa. Joskus tuntuu, että yritykset kätkevät fyysiset asiakaspalvelupuhelinnumeronsa niin monen klikkauksen taakse, ettei sinne hevin löydä. Ohjeet sähköiseen asiointiin löytyvät sen sijaan heti.

. Käytännön hankaluuksien ohella netittömyys heijastuu henkiseen hyvinvointiin. Itsetuntoa nakertaa ja tulee avuton olo, kun vaikka omien pankkiasioiden hoitoon joutuu anomaan apua teknisesti taitavammilta. Kyllähän lähiomaiset usein mielellään auttavat, mutta entä jos heitä tai muitakaan tukijoukkoja ei ole.

Kysymys on myös intimiteetistä. Esimerkiksi pankki- ja terveystietoja harva mielellään jakaa ulkopuoliselle, vaikka apua niiden nettihallinnoinnissa kaipaisikin.

Netittömyydestä voi jäädä pysyvästi päälle tunne, että tuolla jossain häälyy maailma, jonne en ulotu enkä sen kieltäkään ihan ymmärrä. Siinä ei auta, vaikka aiemmassa elämässään olisi ollut miten korkea-arvoinen asiantuntija. Liitutaulukauden opit eivät tunnu kovin paljon painavan digiajassa.

. En kaipaa takaisin kultaiselle 1980-luvulle, kun tietokoneita ei ollut paljon muilla kuin Pelle Pelottomalla Aku Ankassa. Mutta olisihan se somaa, jos digihuuman ohessa olisi sijaa myös manuaaliselle meiningille ja henkilökohtaisille kohtaamisille. Jos ei pidettäisi tietoteknisiä taitoja nykyihmisyyden perusasetuksena vaan muistettaisiin että muitakin todellisuuksia on yhä. Niin pysyisivät yhteiskunnan kyydissä myös digiloikassa lähtötelineisiin jääneet.

Sun, 8/14

Kirjaudu sisään

Sun, 8/14

Kun digiloikka ontuu

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin