<p>Talouspoliittisen keskustelun teemana on – taas kerran – menokehykset.</p><p>Suomessa on ollut jo vuosikymmeniä kulloisenkin hallituksen toimintatapana päättää valtion menoista hallituskaudella. Tavoitteena on ollut tuoda talouspolitiikkaan pitkäjänteisyyttä ja hillitä intohimoja menojen lisäyksiin.</p><p>Menettely on toiminut jotenkuten. </p><p>Marinin hallitus kasvatti kesken kauden menoraameja pandemian vuoksi. Pidän kehysmenettelyä kannatettavana talouspolitiikan työkaluna. Pidän myös perusteltuna terveen järjen käyttönä poikkeuksellisissa yllättävissä tilanteissa poiketa kehyksistä. </p><p>Talouspolitiikan yksi keskeisimmistä tavoitteista on lähes jokaisella hallituksella ollut hallita ja hillitä julkista velkaantumista, johon vaikuttavat sekä menot että tulot. Tuloja, joita ovat lähinnä verot, ei kehyksissä säädellä. Siksi tuijottaminen kehyksiin eli menoihin on yksipuolista. </p><p>Kehyksiä on kohtuullisen helppo kiertää, koska osa valtion menoista on kehysten ulkopuolella. Se onnistuu esimerkiksi paketoimalla menot pääomasijoituksiksi. Tätä innovatiivista talouspolitiikkaa ovat harjoittaneet lukuisat hallitukset. </p><p>Kehysmenettely saattaa viedä myös huonoihin talouspoliittisiin ratkaisuihin. Ajatellaanpa kuvitteellista tilannetta. </p><p>Vaalit lähestyvät, kansalaiset odottavat hallitukselta hyviä tekoja. Menoja ei voida lisätä, koska on menokehykset. No, eipä huolta. Annetaan kansalaisille veronalennuksia.</p><p>Hokkus-pokkus: menot eivät lisäänny, mutta tulot pienenevät: valtion velkaantuminen kasvaa. Samalla tulee tehdyksi huonoa työllisyyspolitiikkaa. Saman summan käyttäminen veronalennuksiin menolisäysten sijasta tuottaa huonomman työllisyysvaikutuksen. Tämä on yksi harvoista taloustieteen tuloksista, joista ekonomistit ovat käytännössä yksimielisiä. </p><p>Tuleville vuosille menopaineita piisaa. Yksi niistä on terveydenhuoltosektorin resursointi, jossa me olemme miljardeja euroja muita pohjoismaita jäljessä.</p><p>Kyse on sekä hoitohenkilökunnan määrästä että palkkauksesta. Mutta: kehykset puristavat. Niinpä. </p><p>Katsotaanpa hieman mitalin toiselle puolelle.</p><p>Suomessa on monenmoisia verokummallisuuksia. Suurin niistä on listaamattomien yritysten osinkojen verohuojennus. Me veronmaksajat tuemme vuosittain 680 miljoonalla eurolla hyvin pientä varakkaiden ryhmää. Pääomatulojen verotus on muutoinkin suhteellisen lievää.</p><p>Listaamattomien yritysten osinkoverotuksesta on kyse ylimääräisestä helpotuksesta. Tässäpä – muuten – toinen asia, josta asiantuntijat ovat käytännöllisesti katsoen yksimielisiä. </p><p>Tässäpä helpotusta hoivakriisiin: lisätään menoja terveydenhuoltoon ja rahoitetaan se poistamalla listaamattomien yritysten osinkoverotukseen liittyvä haitallinen verotuki. </p><p>Kehykset hieman venyvät, mutta julkinen velkaantuminen ei. </p>
