"Kyllä kansa tietää" on usein pelkkää äänestäjien liehittelyä – ei kansa aina tiedä eikä sen tarvitsekaan, siksi meillä on kansanedustajia ja ministereitä

Suomen maaseudun puolueen legendaarinen puheenjohtaja Veikko Vennamo on kuuluisa tokaisustaan ”kyllä kansa tietää.” Sutkaus on ehtinyt reilusti keski-ikään ja elää uutta kukoistustaan. Erityisen rakas se oli Timo Soinille hänen toimiessaan perussuomalaisten puheenjohtajana.

Tokaisu on yksinkertaisuudessaan nerokas. Kansa on demokratiassa kaikkivaltias. Se on itsestäänselvyys, jonka kuuleminen hivelee äänestäjää. Jos kansa siis tietää, mitä se ei totta puhuen likimainkaan aina tee, seuraavaksi sopii kysyä, miten hyvin politiikan eturivi oikeasti on perillä kansan tunnoista.

. Helsingin Sanomat teetätti kyselyn, jossa vastaajilta tiedusteltiin, miten hyvinvointivaltiolle käy kymmenessä vuodessa. Kolme neljästä katsoo, ettei nykyisenkaltaiseen hyvinvointivaltioon ole enää tulevaisuudessa varaa. 84 prosenttia arvioi, että terveiden ja työkykyisten aikuisten pitää kantaa aiempaa enemmän vastuuta itsestään, 74 prosenttia uskoo, että omaisten on otettava suurempi vastuu vanhusten hoivasta.

Mielenkiintoista on myös, että 78 prosenttia vastanneista haluaa hillitä Suomen velkaantumista, mutta vain 34 prosenttia uskoo, että näin onnistutaan tekemään (HS 29.12.). Tulosta on vaikea käsittää. Aivan kuin velkaantuminen tulisi jostain ulkoa annettuna eikä siihen voi vaikuttaa itse.

Suuri enemmistö tosin jaksaa uskoa koulutuksen ja terveydenhuollon korkeaan tasoon vastakin. Myös tätä johtopäätöstä on hankala selittää, sillä heikko julkinen talous murentaa aikanaan molemmat, koulutuksen ja terveydenhoidon.

. Kansan huolen soisi välittyvän äänestysuurnille ensi keväänä. Halvan velan aika on ohi. Vyötä vedetään kireämmälle pari kolme vaalikautta. Tämä tosiasia on uskallettava sanoa myös vaalikampanjoissa. Kun kansa on huolissaan, saavat poliittisiksi päättäjiksi haluavatkin olla. Edessä on rankka ja kivulias suomalaisen hyvinvointivaltion ja sivistysvaltion pelastusoperaatio.

Siinä puuhassa toivottavasti populismi jää ”kyllä kansa tietää”-julistukseen. Kyse kun suurimmaksi osaksi on taskulaskimen antamien tulosten muuttamisesta poliittiseksi tärkeysjärjestykseksi.

. Kovin kaunista kiitosta hallitukselle ja eduskunnalle ei voi jakaa kansan herättelemisestä karuun todellisuuteen. Tunnustettu ekonomisti Vesa Vihriälä kiteytti Suomen talouden ikävät tosiasiat selkokielellä blogissaan 27.12.

”Hyvinvointiyhteiskunnan perusta on rapautumassa, ja tämän rapautumisen ajurit ovat olleet hyvin tiedossa... Suomen asukasta kohden laskettu BKT oli vuonna 2021 vuoden 2008 tasolla. Esimerkiksi Ruotsin, Tanskan ja Saksan vastaava asukasta kohden (kotimaisin kiintein hinnoin) laskettu BKT oli vastaavana aikana noussut noin 10 %”, Vihriälä kirjoittaa.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio elää komeasti Tanskassa ja Ruotsissa, miksei Norjassakin. Niissä on hoksattu, että hyvinvointi pohjaa vahvaan kasvavaan kansantalouteen, ei pelkkiin hallinnollisiin määräyksiin. Suomessa syntyy paikoin vaikutelma, että hyvinvointi ei tarvitse tuottavuuden kasvua tai työvoimaa lainkaan.

Hoitajamitoitus on hyvä esimerkki. Hoitajien jaksamisesta oltiin huolissaan, ikäihmisten hoivan tasosta samoin. Kansantalouden jaksamista murehti kovin harva.

. Hyvä uutinen on, että surkeaan jamaan ajautunut talous on korjattavissa. Lainataanpa hiukan vielä Vihriälän perusteellista analyysiä. Sen mukaan Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitukset kykenivät muuttamaan Suomen suunnan 1990-luvun talouskriisissä.

”Lähtötilanne oli verrattomasti nykyistä huonompi sekä työllisyyden että julkisen velan korkokulujen suhteen. Miksi nykyinen päätöksentekijäpolvi ei pystyisi vastaavaan?” Vihriälä kysyy.

Erinomainen kysymys. Aho sai kriisiytyneen Suomen syliinsä vain 37-vuotiaana pääministerinä. Iiro Viinanen oli yritysjohtaja ja sovelsi monen manaamia terveen yritystalouden oppeja valtiontalouteen. Paavo Lipponen oli ulkopolitiikan taitaja, Sauli Niinistö oli paljolti vielä kirjoittamaton lehti ottaessaan vastaan valtiovarainministerin työt 1996.

Niin he vain talouden saneerasivat. Kansalta ei suurta tukea tullut, ei kansa tiennyt. Silloin oli johtajien tiedettävä, mitä pitää tehdä. Niin kuin nykyäänkin.

Kirjaudu sisään

"Kyllä kansa tietää" on usein pelkkää äänestäjien liehittelyä – ei kansa aina tiedä eikä sen tarvitsekaan, siksi meillä on kansanedustajia ja ministereitä

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje