Lapsen kiva kevättakki olikin Made in China – Toimittaja selvitti, voiko kulutusvalinnoilla estää kansanmurhan

Teinille verkkokaupasta tilattu kevättakki on ihanan pehmeää kangasta ja koko juuri sopiva.

Iloa uudesta vaatteesta laimentavat valkoisesta lapusta löytyvät kolme sanaa: Made in China.

Alkaa ahdistaa. Näinkö lapsista kasvatetaan vastuullisia kuluttajia? Ostamalla tuotteita, jotka on tehty valtiossa, joka syyllistyy parhaillaan törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, jopa kansanmurhaan.

Aiheesta on tämän vuoden puolella ilmestynyt suomeksi esimerkiksi amerikkalaistoimittaja Geoffrey Cainin teos "Totaalinen poliisivaltio", sekä Alexandra Caveliuksen ja Sayragul Sauytbayn "Avaintodistaja".

Sauytbay kertoo kirjassa elämästään vähemmistön edustajana Kiinan Xinjiangissa. Kirjan sisältöä on mahdoton tiivistää tähän kolumniin, mutta yleisvaikutelmana on järkytys siitä, että korkeasti koulutettu ihminen voidaan tänä päivänä sulkea keskitysleiriin pelkän syntyperänsä (etnisyyden ja uskonnon) perusteella maassa, joka järjestää talviolympialaisia, ja jonka tehtaissa valmistetaan jo lähes valtaosa käyttämistämme kulutustuotteista.

Mutta siihen ostoboikottiin. Olisiko sillä ollut jotain merkitystä, jos olisin ostanut lapsen kevättakin muualta, tai yrittäisin muuten boikotoida kiinalaisia tuotteita?

Vaikka hieman epäilin, voisinko vähillä euroillani saattaa Kiinaa konkurssiin, soitin varmuudeksi Finnwatchin toiminnanjohtajalle Sonja Finérille.

Finérin viesti oli samaan aikaan harmittava ja lohdullinen: Kuluttajalla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia tietää, onko esimerkiksi hänen ostamansa vaate valmistettu orjatyövoimalla. Boikotilla pitäisi toimiakseen olla selkeä peruste ja päämäärä, jotta siitä olisi mitään hyötyä. Satunnainen kiinalaisten tuotteiden ostoboikotti menisi siis todennäköisesti hukkaan.

. Yksittäisen kuluttajan sijaan huomio kiinnittyy yrityksiin ja lainsäätäjiin.

Xinjiangissa toimivilla yrityksillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta valvoa tuotannon vastuullisuutta, ja moni yritys on vetäytynyt alueelta. Reilu kauppa ei sertifioi kiinalaista puuvillaa. Finnwatchin Finérin mukaan Suomenkin markkinoilla on kuitenkin iso määrä yrityksiä, joilla ei ole tietoa, mistä niiden vaatteet tulevat. Esimerkiksi hän nostaa S-ryhmän.

Kiina on ylivoimaisesti suurin vaatteiden tuontimaa.

Suomessa yritysten vastuuta koetetaan kasvattaa lainsäädännöllä. Kansallinen yritysvastuulaki on kirjattu hallitusohjelmaan, ja sitä valmistellaan parhaillaan. Myös EU:ssa on valmisteilla yritysvastuulaki.

Lainsäädännön kautta vaikuttaminen on yksi keino. Nähtäväksi jää, mihin se riittää. Kazakkien ja uiguurien julkisuuteen vuotaneet kokemukset vankileireiltä ovat melko karmeaa luettavaa. Voi olla, että kansainväliseltä yhteisöltä tarvitaan järeämpiä toimia, ennen kuin Kiinan kommunistista puoluetta ylistetään meidänkin kouluissamme.

Fri, 5/20

Kirjaudu sisään

Fri, 5/20

Lapsen kiva kevättakki olikin Made in China – Toimittaja selvitti, voiko kulutusvalinnoilla estää kansanmurhan

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin