Lukukausimaksuja ei hyväksytty 1990-luvun lamassa, toivottavasti ei nytkään

Tarpeeksi vanhat kansalaiset muistanevat Sailaksen paperin. Minä muistan ainakin siitä nousseen kohun.

Nyt jo edesmennyt Raimo Sailas toimi valtiovarainministeriön budjettipäällikkönä 1990-luvun alussa, kun Suomi syöksyi laman kurimukseen. Hän antoi kasvonsa ministeriössä laaditulle säästölistalle, joka julkaistiin syksyllä 1992.

Listalla oli 56 karvasta ehdotusta valtion menojen leikkaamiseksi. Sailakselle vastenmielisin oli hänen oman kertomansa mukaan keskiasteen, lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen lukukausimaksuja koskenut ehdotus.

Huikean virkamiesuran tehnyt Sailas oli lähtöisin vaatimattomista oloista Nivalasta. Hän sanoi muistaneensa ajan, jolloin lahjakkaat nuoret eivät päässeet opiskelemaan, koska vanhemmilla ei ollut varaa kouluttaa heitä.

. Lukukausimaksut haudattiin, vaikka valtion velan korkomenot huitelivat niin korkealla, että niihin meni enemmän rahaa kuin maanpuolustukseen.

Suuri osa Sailaksen listan muista säästöehdotuksista toteutui. Hallitus leikkasi vuosien 1994 ja 1995 budjettikehyksistä yhteensä noin 35 miljoonaa markkaa, täsmälleen Sailaksen ehdottamat summat (Lännen Media 5.10.2016).

. Lähes kaikilta kansalaisryhmiltä vietiin jotakin.

Olin itse tuolloin opiskelija ja nuori äiti. Leikkuri vei korotetun lapsilisän, jota oli siihen asti maksettu alle kolmivuotiaista lapsista. Sen suuruus oli muistaakseni sellainen, että sillä olisi maksanut kuukauden vaipat. Kunnallisverotuksen lapsivähennys poistettiin. Tottahan tuo harmitti.

Enemmän kuin leikkaukset elämään vaikutti se, että töitä ei meinannut saada valmistumisen jälkeen millään. Suurtyöttömyyden keskelle kehitelty uusi osa-aikalisäjärjestelmä auttoi lopulta pääsemään työuran alkuun 1990-luvun puolivälissä.

. Jos olisin ollut tuolloin sen ikäinen kuin olen nyt, olisin ehkä noteerannut muutokset eläketurvaan.

Laman kourissa otettiin käyttöön taitettu indeksi. Siitä tuli osalle kansalaisista kirosana, kun eläkkeet eivät seurailleet enää ansiotuloja vaan enemmän kuluttajahintoja.

Yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikäraja nousi 55 vuodesta 58 vuoteen. Olisin varmaan ollut käärmeissäni. Enäähän asialla ei tarvitse päätään vaivata, sillä vuonna 2003 lakkautettiin koko yksilöllinen varhaiseläke. Muutenkin eläkejärjestelmään on tehty niin paljon muutoksia, että ikähorisontti alkaa ennemmin seiskalla kuin vitosella.

. Jännä nähdä, millaista piiskaa tämä 2020-luku tuo vielä tullessaan. En epäile valtiovarainministeriön laskelmia, joiden mukaan julkisia menoja pitää vahvistaa miljardeilla euroilla. Kysymys koskee vain sitä, miten lasku jaetaan eri väestöryhmien kesken.

Lukukausimaksuja ei toteutettu edes syvässä lamassa. Toivottavasti ajatus haudataan nytkin jonnekin samaan syvyyteen ydinjätteiden kanssa. Sinne voi upottaa myös opintolainahyvitysten ja ateriatukien nipistykset, jotka nekin rankaisisivat opiskelijoita. Nuoret ikäluokat joutuvat maksamaan elämänsä aikan aivan tarpeeksi meiltä vanhemmilta sukupolvilta periytyviä menoja.

Viekää mieluummin vaikka se aikuiskoulutustuki ja osittainen varhennettu vanhuuseläke. Tässä boomereiden ja milleniaalien välissä se ei tunnu enää missään.

Kirjaudu sisään

Lukukausimaksuja ei hyväksytty 1990-luvun lamassa, toivottavasti ei nytkään

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje