<p>Ruotsin Yleisradiossa ja Expressen-sanomalehdessä työskennellyt toimittaja Diamant Salihu on seurannut Tukholman lähiöissä rehottavaa jengirikollisuutta ja kirjoittanut aiheesta juuri ilmestyneen kirjan, Kunnes kaikki kuolevat. </p><p>Salihu kuvaa masentavaa kehitystä, jonka toistaminen on juuri tällä hetkellä muuttumassa Suomessakin todellisuudeksi.</p><p>Toimittajan vyörytystä lukiessa voi todeta oman maamme ongelmalähiöiden kehityksen etenevän kuin pelikirjaa seuraten. Todellisuus muuttaa muotoaan vaihe vaiheelta, eivätkä päättäjät ja viranomaiset voi asialle mitään.</p><p>Suorastaan surkuhupaisaksi esimerkiksi Salihun kirjassa muodostuu tapatumaketju, jossa Rinkebyn kaupunginosasta katosi ensiksi kaupunginosatoimisto ja sen myötä ruotsalaisen yhteiskunnan läsnäolo. Sen jälkeen entinen virastotalo purettiin kokonaan, sillä paikalle piti rakentaa moskeija. Hanke kuitenkin kariutui, koska siihen osallistuneet tahot joutuivat oikeuteen talousrikoksista.</p><p>Varoittaviakin ääniä kuultiin. Eräs huolestuneista viranhaltijoista oli alueen sosiaalitoimiston päällikkö Sakir Demirel, joka laati tilanteesta raportin. Tätä dokumenttia ei kuitenkaan koskaan viety asianmukaisesti siihen prosessiin, jota julkiselta asiakirjalta edellytetään ja itse Demirel sai heti raporttinsa jälkeen ”mahdollisuuden lähteä ennenaikaiselle eläkkeelle”. </p><p>Ei ollut ensimmäinen, eikä varsinkaan viimeinen kerta, kun epäkohdista huolehtiva kunnallinen viranhaltija palkitaan työstään potkuilla. </p><p>On kuitenkin väärin sanoa, että Rinkebyssä ei asioille olisi tehty mitään. Tokihan siellä käynnistettiin paikallishanke nimeltä Tro, Hopp och Kärlek eli Usko, Toivo ja Rakkaus. Ideana oli pukea lähiössä epäjärjestystä aiheuttavat ja rikoksia tehtailevat jengiläiset keltaisiin liiveihin ja antaa alueiden järjestyksenpito ja kulunvalvonta heidän käsiinsä.</p><p>Ennakkoluuloton ratkaisu. Ei silti liene vaikea arvata, johtivatko sosiaalitanttojen demarinpunaisiin harhoihin perustuvat älyttömyydet mihinkään hyvään. Tai ehkä epäonnistuminen oli seurausta vain hankkeen toksisen kristillisestä nimestä.</p><p>Syitä lähiöiden katastrofiin voi tietysti etsiä taloudellisesta epätasa-arvosta, syrjäytymisestä tai länsimaiseen arvopohjaan sopeutumattomista kulttuureista, mutta suurin syyllinen tilanteeseen on itse ruotsalainen yhteiskunta.</p><p>Salihun haastattelemat Rinkebyn asukkaat kertovat todellisuudesta, jossa feministinen Ruotsi herättää jengiytyneissä maahanmuuttajanuorissa pelkkää halveksuntaa, mutta tarjoaa samalla heille esimerkiksi lastensuojelumekanismeillaan ylivoimaisen aseen, jolla uhkailla omia vanhempiaan ja murtaa siten siteet myös oman kulttuurinsa kasvatus- ja perherakenteeseen. </p><p>Muutama viikko sitten Helsingin Sanomat haastatteli Diamant Salihua. Jutussa toimittaja kirjoitti toiveikkaasti, että Suomi voi vielä välttää Ruotsin virheet.</p><p>Katsellessani tuoreita lehtikuvia, joissa suomalainen media ja oikeuslaitos suhtautuvat katujengipomoon kuin rokkitähteen mietin kuitenkin, että se juna taisi jo mennä.</p>
