Olla läsnä ja välittää – Siinä haastetta meille vanhemmille

Opiskeluvuosien rakkaasta Turusta kuuluu kummia. Kaupungin keskustaan 80-luvun lopulla rakennetusta Hansakorttelista lähikatuineen on tullut häiriköivien ja väkivaltaisten teini-ikäisten kokoontumispaikka.

Eikä pelkästään kokoontumispaikka.

Nyrkit heiluvat ja kännykkäkamerat kuvaavat, kun isommat pahoinpitelevät ja nöyryyttävät pienempiään. Videot mitä mielikuvituksellisimmasta kiusanteosta leviävät nopeasti sosiaalisen median palveluihin. Tytöt kuvaavat, pojat hakkaavat.

Väkivallan lisäksi on huutelua, häiriköintiä, ilkivaltaa, näpistelyä, nuorempien kiristämistä. Ryöstetään täysin vierailta merkkihuppari päältä, viedään kengät jaloista. Jopa 13-vuotiaat käyvät pilleri- ja nuuskakauppaa. Jonkinlainen teräase alkaa olla vakiovaruste yhä useammalla.

Turku ei tokikaan ole ainoa kaupunki, jossa nuoret turvaavat liikkumistaan varaamalla teräaseen povitaskuunsa. Uutisia tapon yrityksistä ja puukotuksista eri puolilta maata saa lukea lähes viikoittain. Tekijät ovat alaikäisiä, niitä, joiden paikka olisi aivan jossain muualla kuin kaupunkien keskustoissa yöaikaan.

Valitettavan tuttua touhua myös Seinäjoella. Haastetaan riitaa, tönitään, saadaan aikaan tappelu, joka sitten kuvataan ja pistetään video jakeluun. Maassa makaavaa potkitaan ja lyödään säälimättä eri puolille kehoa. Päähänkin. Poliisia tarvittiin Seinäjoen keskustassa useamman kerran muun muassa viime syksynä.

Alle 15-vuotiaiden tekemien väkivaltarikosten määrä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa. Poliisihallituksen tilastot ovat järkyttävää luettavaa: Kun vuonna 2010 tapon yrityksiä oli yhdeksän, vuonna 2020 niitä oli 33 kappaletta. Törkeitä pahoinpitelyitä, joissa mukana oli ainakin yksi alle 15-vuotias, oli yhteensä 80.

. Suomessa rikosoikeudellinen vastuu ei yllä alle 15-vuotiaisiin. Heitä ei tuomita, eikä heitä pidetä syyntakeisina. Lain mukaan he eivät siis ymmärrä tekojensa syy-seuraussuhteita eivätkä sitä, mitä niistä voi seurata. Toimivat ymmärrystä vailla.

Saattaahan se olla näinkin.

Pahoinpitelyt ja raaka väkivalta tulevat vastaan kaikkialla. Ei tarvitse kuin avata televisio iltayhdeksän jälkeen, ja jo nyrkki heiluu ja veri roiskuu. Ani harvoin uhreille kuitenkaan kovin huonosti käy, sillä jo muutaman hetken kuluttua he jatkavat toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Näinhän se ei oikeasti mene. Kun kaadut nyrkin voimasta katuun, saatat saada kallovamman, joka johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Se ei kuitenkaan käy pelkkiä selviytymistarinoita nähneen 14-vuotiaan nyrkkisankarin mielessä.

. Yleisradio kysyi viime kesänä kansanedustajilta, olisivatko he valmiita laskemaan rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa. Perussuomalaisten ryhmästä 19 kannatti alaikärajan laskua, muissa ryhmissä ajatus sai taakseen vain yksittäisiä edustajia.

Nykyinen tilanne on varmasti hyvä. Kun lapsi tekee väkivaltarikoksen, ei hän tarvitse rangaistusta vaan tukea. Jos kotona ei ole sitä saatavissa, on yhteiskunnan tultava apuun. Ja mieluummin jo ennen kuin lapsi on nostanut nyrkkinsä tai pahimmassa tapauksessa tarttunut puukkoon.

Turussa nuorison pahoinvointiin on tartuttu Rokki-hankkeella, johon kaupunki on saanut rahoitusta oikeusministeriöltä. Ammattilaiset kautta tukikentän astuvat nuoren elämään, etsivät mielekästä tekemistä rötöstelyn sijaan, tukevat koulunkäyntiä ja päihteetöntä arkea. Ovat läsnä.

Ehkä tärkeintä on juuri tuo viimeinen.

Että on joku aikuinen, joka on läsnä ja välittää. Kun on hätä, eikä vanhemmista ole läsnäolijaksi, poliisikin käy.

Tue, 5/24

Kirjaudu sisään

Tue, 5/24

Olla läsnä ja välittää – Siinä haastetta meille vanhemmille

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin