Menneeseen ei ole paluuta

Yksi kuluneen vuoden siteeratuimmista sanoista tulee Saksasta. Liittokansleri Olaf Scholz on puhunut Zeitenwendestä, aikakauden muutoksesta. Hän käytti sitä helmikuisessa puheessaan muutama päivä Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Loppuvuodesta julkaistussa artikkelissaan hän määritteli käsitteen ”historialliseksi mannerlaattojen liikahdukseksi”.

Elämme selvästikin kansainvälisen murroksen aikaa: yksi kausi on päättymässä, toinen alkamassa. Uuden vuoden kynnyksellä tulevaisuus on kuitenkin sumea. Emme vielä tiedä, mihin suuntaan olemme matkalla.

Sääntöpohjaisen maailman kannattajien on syytä olla vakavasti huolissaan. Heitä vastassa on Vladimir Putin johtama Venäjä, joka tähtää kansainvälisen järjestyksen muutokseen. Putin sanoo haluavansa muuttaa Yhdysvaltojen johtaman ”yksinapaisen” järjestyksen ”moninapaiseksi”.

Tapansa mukaan Putin harhauttaa ja levittää väärää tietoa. Hyökkäämällä Ukrainaan Venäjä haluaa romuttaa yhteisiin sääntöihin perustuvan järjestyksen.

Putinin maailmassa vallitsisi viidakon laki, jossa muutama vahva suurvalta päättäisi asioista mielensä mukaan. Venäjä haluaa rajojensa tuntumaan etupiirin. Siihen kuuluvat maat – Suomi niiden mukana – olisivat toisen luokan valtioita vailla täyttä itsemääräämisoikeutta.

Venäjän pyrkimykset voisi sivuuttaa olankohautuksella, ellei se olisi valmis avoimeen väkivaltaan tavoitteidensa edistämiseksi. Tästä Ukrainan sodassa on viime kädessä kysymys. Siksi länsimaiden yhteisön tulee kyetä vakuuttamaan muu maailma siitä, että Venäjä on pysäytettävä. Ukrainan sodassa on kyse paljon enemmästä kuin Ukrainan kohtalosta. Se on samalla taistelua maailmanjärjestyksen tulevaisuudesta.

Monet läntiset johtajat tuntuvat uskovan, että kunhan Ukrainan sota saadaan loppumaan, voidaan palata vanhaan hyvään järjestykseen ja yhteistyöhön Venäjän kanssa. Erityisesti Saksan Scholzin ja Ranskan Macronin tulisi lopettaa haihattelu ja osoittaa rohkeaa johtajuutta. Vanhaan maailmaan ei ole paluuta.

Nykyisen maailmanjärjestyksen perusteet ovat kohdallaan, vaikka Venäjän häiriköivä käytös on paljastanut siinä pahoja aukkoja. YK on halvaantunut, kun Venäjä yhtenä turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenestä rikkoo räikeästi peruskirjaa. YK:ta ei tarvitse keksiä uudelleen, mutta maailmanjärjestön tulee päästä pois umpikujastaan.

Sivistysvaltiot nojaavat kansainväliseen oikeuteen, kun ne järjestävät suhteitaan toisiin valtioihin. Siihen kuuluu valtioiden alueellisen koskemattomuuden ja täysivaltaisuuden sekä ihmisten perusoikeuksien kunnioittaminen.

Omalla käytöksellään Vladimir Putinin Venäjä on asettunut sivistysvaltioiden piirin ulkopuolelle. Voimme vain toivoa, että Venäjän tulevat johtajat näkevät, että yhteisten pelisääntöjen kunnioittaminen on Venäjänkin etu.

Tämä kolumni on tällä erää viimeinen säännöllinen tekstini Ilkka-Pohjalaisessa. Kiitän lukijoita kolme vuotta kestäneestä tuttavuudesta ja toivotan samalla kaikille onnellista uutta vuotta.

Kirjaudu sisään

Menneeseen ei ole paluuta

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Menneeseen ei ole paluuta

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje