<p>Yksi viime vuosien yhteiskunnallisen keskustelun käytetyimmistä muotitermeistä on ollut resilienssi. Sillä tarkoitetaan taitoa mukautua poikkeusolosuhteisiin sekä kykyä selviytyä ja palautua kriiseistä mahdollisimman pienin pysyvin vaurioin. Termiä voidaan soveltaa niin kokonaisiin yhteiskuntiin kuin yksilöihinkin. </p><p>Resilientti yhteiskunta ja yksilö pystyvät kriisinkin keskellä ylläpitämään oman elämäntapaansa. Lisäksi ne osaavat kääntää kriisikokemuksen positiiviseksi voimavaraksi ja pystyvät taitavasti sopeutumaan kriisiä seuraaviin uusiin olosuhteisiin. Kyse on siis pohjimmiltaan vaikeuksien kohtaamisen ja niistä selviytymisen taidosta. </p><p>Systeemitutkimuksen piirissä on esitetty, että elämme nyt ”metakriisin” aikaa, jota leimaa useamman päällekkäisen kriisin olemassaolo. Kurkistamalla ikkunasta ulos saa helposti vahvistusta tälle näkemykselle. On sotaa, on pandemiaa, on energiakriisiä, on hoitajakriisiä.</p><p>Nyky-yhteiskuntaa ylipäätään määrittää kasvava kompleksisuus eli monien asioiden ja toimijoiden keskinäisriippuvuus ja yhteenkietoutuneisuus. </p><p>Nykyhallituksella oli vuosina 2017–2019 Toimi-hanke perusturvan ja toimeliaisuuden uudistamiseksi, jossa siinäkin pohdittiin resilienssiä. Hankkeen johtopäätösten mukaan koulutus on yksi merkittävimmistä yksilökohtaista resilienssiä ja sitä kautta terveyttä ja hyvinvointia selittävistä tekijöistä. Varsinkin työelämän muutos korostaa jatkuvan oppimisen, joustavuuden ja uusiutumiskyvyn merkitystä.</p><p>Suomea on totuttu pitämään resilienttinä yhteiskuntana ja olemme oppineet tuntemaan ylpeyttäkin historiamme osoittamasta kriisinsietokyvystä.</p><p>Samalla yhteiskunnassamme on kuitenkin nähtävissä monia sellaisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat kertovan yksilötason resilienssin huomattavasta heikkenemisestä tietyissä ihmisryhmissä. </p><p>Koululaitoksemme tuntuu olevan suurissa vaikeuksissa eri tavoilla oireilevien lasten kanssa. Tällä viikolla valtakunnallisen huomion kohteeksi nousivat raisiolaisen Vaisaaren yläkoulun tapahtumat.</p><p>Uutisten mukaan meininki koulussa muistuttaa nuorisovankilaa. Väkivalta rehottaa, huumekauppaa käydään, rikosilmoituksia tehdään. Jopa viidenneksellä nuorista on hoitoa vaativia mielenterveyden häiriöitä. Joka päivä useita alle 30-vuotiaita suomalaisia siirretään mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. </p><p>Nämä ovat järkyttäviä uutisia ja panevat kysymään, mitä ihmettä maassamme on tapahtunut.</p><p>Miten on mahdollista, että kehittyneessä hyvinvointiyhteiskunnassa yhä useammat yksilöt ovat täysin eksyksissä oman elämänsä kanssa? Mistä syystä elämään normaalisti kuuluvasta ponnistelusta sekä vastoinkäymisten sietämisestä on tullut ylivoimaista niin monelle suomalaisnuorelle?</p><p>Tällä menolla yksilöjen resilienssin katoaminen alkaa pian uhata kriisinsietokykyämme myös koko yhteiskunnan tasolla.</p>
