Miten toisenlaiselta Seinäjoki näyttäisi, jos Harald Andersinin ideat olisivat toteutuneet

Vanhat kartat ovat kiehtovia. Kaikki kartat ovat, mutta vanhat erityisesti. Niistä voi kuvitella, millaista täällä on ollut silloin, kun meitä ei vielä ollut.

Oletko katsonut kartasta, mitä nykyisen kotisi paikalla oli syntymäsi aikoihin tai vaikka 1800-luvulla? Aikahypyn voi tehdä Vanhat kartat -palvelussa netissä tai Suomen kansallisarkistossa, jonka kartoista osa löytyy sähköisessä muodossa.

Matkaa ei tarvitse tehdä hurjan kauas menneisyyteen, kun voi tehdä ällistyttäviä muistolöytöjä. Itse tykkään käydä katsomassa 1970-luvun kartoista, millainen kotikaupunki oli silloin, kun sain ruveta kulkemaan yksin uimahallissa ja kirjastossa.

. Muistikuvat vanhoista paikoista haalistuvat nopeasti, kun kaupunki kasvaa ja muuttuu. Kartoista voi palauttaa mieleen sellaisiakin paikkoja, joista ei ole valokuvia.

Erityisen lumoavia ovat kartat, jotka kertovat, millainen kotikylästä olisi voinut tulla, jos kaikki huimat suunnitelmat olisivat saaneet toteutua. Mielikuvitusmatkailu onnistuu tutkimalla vanhoja asemakaavoja.

Seinäjoen keskustaan laadittiin ensimmäinen asemakaava vuonna 1922. Asemanseudulle oli silloin jo rakennettu joitakin puutaloja Östermyran kartanon entisille peltoalueille rautatieaseman ja joen väliin.

Asemakaavan laati arkkitehti Harald Andersin . Tuota suunnitelmaa katsoessa voi vain harmitella menetettyä mahdollisuutta. Andersin piirsi ydinkeskustan paikalle mosaiikin, jossa oli jugendin hengessä sekä leveitä puistokatuja että kapeita pikkukujia ja eri kokoisia aukioita.

Kaavapiirros tuo mieleen keskieurooppalaisen vanhankaupungin. Kirkolle oli varattu tontti jokirantaan, ja kirkon edestä lähti Kirkkokatu bulevardina kohti rautatieasemaa.

Vapaudentien ja Puskantien kulmassa oli raatihuone ja raatihuoneen tori.

. Andersinin suunnitelma ei toteutunut. Tuli uusi aika, uudet tarpeet ja ihanteet. Ei tullut raatihuonetta eikä juhlakenttää kirkon viereen jokivarteen.

Uuden ajan asemakaavan piirsi arkkitehti Olavi Laisaari. Hän sai työnsä valmiiksi vuonna 1942. Laisaari suoristi ja levensi katuja ennakoiden tulevaa autoistumista. Katujen risteyskohtiin varattiin tiloja "bensiinihuolto-asemille". Keskustan kortteleihin sai rakentaa enintään kolmekerroksisia taloja.

Laisaaren kaavakartasta voi jo tunnistaa nykyisen Seinäjoen. Katuverkko näyttää tutulta. Andersinin kaavassa ollut Kirkkokatu on muutettu Keskuskaduksi, sillä kirkolle varatulle paikalle oli rakennettu lääninsairaala. Keskustori on paikoillaan.

Kirkkokatu oli jo merkitty toiseen paikkaan. Kirkkoa saatiin odottaa vielä vuosia.

. Myös Laisaaren asemakaava antaa virikettä ajatusleikkeihin. Se ulottui Andersinin kaavaa laajemmalle alueelle, aina tuon ajan kauppalan eteläosiin Kivistönmäelle asti.

Aivan kauppalan ja maalaiskunnan rajalle on merkitty kutkuttava yksityiskohta. Kaavakarttaan on piiretty hautausmaa silloisen Lehtikujan eli nykyisen Petäjäkujan päähän.

Ilmeisesti kauppalalla oli tarvetta saada oma hautausmaa, kun Törnävä oli maalaiskunnan puolella. Kivistönmäellä oli kauppalalla hyvää hiekkapohjaista maata. Kaavaselostuksessa Laisaari mainitsee myös siunauskappelin.

Kartat eivät kerro, miksi hautausmaata ei koskaan tullut. Nykyisin paikalla on omakotitaloja, leikkikenttä ja metsää. Metsässä on puro, jonka rantapolkuja kuljen lähes päivittäin.

Kirjaudu sisään

Miten toisenlaiselta Seinäjoki näyttäisi, jos Harald Andersinin ideat olisivat toteutuneet

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Miten toisenlaiselta Seinäjoki näyttäisi, jos Harald Andersinin ideat olisivat toteutuneet

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje