<p>Tervetuloa Suomen mieleenpainuvimmat muistokirjoitukset -kilpailun viidenteen osakilpailuun.</p><p>Pidemmittä puheitta esitellään kilpailijat.</p>.<p>Ensimmäinen kilpailijamme luonnehtii itseään innokkaaksi yhdistysihmiseksi.</p><p>Kilpailutekstissään hän aikoo kunnioittaa vainajan muistoa, koska vainaja oli "sydänyhdistyksen talouden ja toiminnan varatarkastaja, paikallisen suunnistusyhdistyksen hallituksen varajäsen, puolueen paikallisyhdistyksen kansainvälisten asioiden varakoordinaattori, rotarien kolmas varapuheenjohtaja, kirkolliskokouksen varajäsen, iltarastitoimikunnan varapuheenjohtaja, kantakirjalehmäviirien kerääjäyhdistyksen puheenjohtaja ja ystäväkuntajaostoverkoston tiedotuskoordinaattori (varalla)".</p><p>Kilpailija kertoo valmistautuneensa mittelöön lukemalla vanhoja Kuka on kukin -teoksia. </p>.<p>Toinen kilpailija aikoo kirjoittaa muistokirjoituksessaan koskettavasti omasta tyttärestään.</p><p>Tytär on kuitenkin hyvissä voimissa, sillä hän käy omassa vaalipiirissään parhaillaan vaalikampanjaa.</p><p>Kilpailija epäilee, että myös hänen tyttärensä kuolee jonain päivänä, joten tätä mahdollisuutta ennakoiva muistokirjoitus puoltaa kyllä paikkaansa, vaikka se julkaistaisiin vaalipäivän edellä. </p><p>"Muistakaa äänestää numeroa 1142!" kilpailija päättää tekstinsä iloisesti. </p>.<p>Kolmas kilpailija tunnustautuu latinankielisten sanontojen viljelijäksi. Näin vainaja saa lähteä kunniallisen ylätyylin saattelemana. Tässä näyte viimeisimmästä tekstistä: ”Raimo oli hyvä perhojensitoja, vaikka piti enemmän siitä, että alea iacta est ja ad nauseam sekä si vis pacem, para bellum.”</p>.<p>Neljäs kilpailija on liberaalin avoimuuden kannattaja. </p><p>Hänen mielestään virallinen muistokirjoitus-Suomi on vaiennut aivan liian pitkään poisnukkuneiden ihmisten potilaskertomuksista, taloustiedoista ja muista yksityiselämän piiriin luettavista asioista. </p><p>Kilpailija uskoo voittavansa kisan virkkeellä "Sirkalla oli syfilis, mutta puutteistaan huolimatta hän himoitsi polkupyöräilyä ja sienestämistä".</p>.<p>Viides kilpailija aikoo kirjoittaa välikäräjillä häviämästään riitajutusta. Näin hän kunnioittaa samalla jutun ratkaisseen tuomarin muistoa. </p><p>"Se kalastusoikeus olisi pitänyt määrätä minulle, vaikka tuomari olikin innokas filateliaharrastaja ja suurperheen isä ja toimi jopa presidentin valitsijamiehenä", hän tiivistää kirjoituksensa ytimen. Samalla läväyttää pöydälle paksun asiakirjapinon kiihkeän lukenut katse silmillään. </p>.<p>"Ostetaan International 453 -merkkisen traktorin solenoidi, vuosimalli 1972, kaikki tarjoukset huomioidaan", kertoo kuudes kilpailija tekstistään intohimoisena Natikka-harrastajana.</p><p>Kilpailija uskoo tavoittavansa tekstillään etenkin perikuntien edustajat, joilla on kaikenlaista romua varastoissaan. </p>.<p>Seitsemäs kirjoittaja kertoo lähestyvänsä aihetta kuin aihetta huumorilinjalla. Hän sanoo mieltyneensä huvittaviin, jopa ratkiriemukkaisiin kaskuihin, "jotka kyllä ymmärretään perhepiirissä."</p><p>Bravuurinaan hän pitää hersyvää juttua Pentistä: "Pentti oli perso omenoille, ja niitä varattiin aina kosolti perheen sukujuhliin."</p>.<p>Nyt arvovaltaisen tuomariston on aika vetäytyä harkitsemaan ratkaisuaan. Joka tapauksessa on selvää, että jokainen osanottaja on kunnioittanut tekstin kohdetta säädyllisesti, kukin omalla tavallaan.</p>