<p>Kotikaupungissani Hangossa on viime päivinä ollut vilkasta. Helikoptereiden ja lentokoneiden voimakkaat äänet ovat kuuluneet Hankoniemen joka kolkkaan. Sotilaskoneet tukeutuvat Hangon vesillä olevaan Yhdysvaltain merijalkaväen maihinnousutukialukseen, USS Kearsargeen.</p><p>Suuren aluksen osallistuminen rannikolla käytävään puolustusharjoitukseen juuri nyt ei tietenkään ole sattumaa. Vaikka emme vielä olekaan liittokunnan jäsen, Naton aika on jo alkanut Suomen vesillä.</p><p>Yhdysvallat ratifioi Suomen ja Ruotsin Nato-sopimuksen viime tiistaina. Senaatin lähes yksimielinen päätös (95 puolesta, yksi vastaan) ja presidentti Bidenin vahva puhe allekirjoitustilaisuudessa kertovat sitoutumisesta. Kearsargen näyttävä osallistuminen sotaharjoitukseen on vahvaa strategista viestintää. Yhdysvaltain hallitus haluaa kertoa Venäjälle, että liittokunnan kollektiivinen puolustus on Suomen tukena – ei vielä, mutta pian.</p><p>Senaatin demokraattien ja republikaanien välille syntynyt harvinainen yhteisymmärrys on Suomen kannalta merkittävä asia. Tulevan marraskuun välivaalit ja vuoden 2024 presidentinvaalit voivat tuottaa monenlaisia, ikäviäkin sisäpoliittisia yllätyksiä, jotka heijastuvat Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.</p><p>Puheessaan Biden myös korosti Suomen ja Ruotsin merkittävää sotilaallista kykyä. Niin Pohjois-Euroopan kuin koko Euroopan ja sitä kautta myös Yhdysvaltain turvallisuus lujittuu. Suomi ja Ruotsi ovat hyviä liittolaisia. Ne eivät vain synnytä liittokunnalle uutta ja laajennettua puolustusvelvoitetta vaan antavat paljon.</p><p>Nyt 23 jäsenmaata 30:sta on ratifioinut Suomen liittymissopimuksen. Turkkia lukuun ottamatta jäljellä olevien odotetaan etenevän nopeasti. Turkin venkoilu mitä ilmeisimmin jatkuu vielä aikansa. Presidentti Erdoğan on kyynisesti arvioinut, että Suomen ja Ruotsin kaltaisten jäseniksi haluttujen maiden jäsenyydellä kannattaa rahastaa.</p> .<p>Erdoğanin pelin tekee erityisen ongelmalliseksi hänen veljeilynsä Venäjän kanssa. Yhdysvallat ja liittokunnan muut keskeiset jäsenmaat painostavat Turkkia, mutta joutuvat tekemään sen varovasti, narulla työntäen. Turkkia ei haluta työntää Venäjän ja Kiinan syliin. Samaan aikaan sota jatkuu. Ukraina ei aio antaa periksi, eikä Putin voi vetäytyä. Venäjä käy väsytyssotaa ja yrittää kuluttaa Ukrainan voimavaroja. Nähtäväksi jää, merkitseekö Ukrainan Krimillä sijaitsevaan Venäjän lentotukikohtaan tekemä näyttävä ohjusisku käännettä sodassa. Kaiken aikaa Venäjä pyrkii tekemään sodasta niin arkipäiväistä, että se katoaisi uutisotsikoista. Putin toivoo, että lännen solidaarisuus Ukrainaa kohtaan alkaisi murentua. Kuten asiantuntijat ovat arvioineet, Suomeen ei edelleenkään kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Eduskunnan tietojärjestelmiin tehty Venäjältä tullut palvelunestohyökkäys antaa pientä esimakua siitä, millaisin ei-sotilaallisin keinoin Venäjä Suomen Nato-jäsenyyteen reagoi. Niihin pitää olla varautunut. </p><p><strong>Hannu Himanen</strong></p><p>tietokirjailija ja</p><p>emeritussuurlähettiläs</p>
