Olisi korkea aika puhua myös niiden puolesta, jotka kuittaavat suurimman osan yhteisistä menoista

Suomalaiset kykenevät suuriin muutoksiin, kun on pakko. Nato-hakemus, joka loikkasi eteenpäin viikolla Madridissa, on oiva esimerkki. Tähän saakka keskustelu liittoutumisesta oli toivotonta. On vaikea hyväksyä kriitikoita, joiden mielestä Naton kielteisiä puolia ei ole Suomessa tuotu tarpeeksi esiin, sillä parin viime vuosikymmenen aikana ei muita tuotukaan esiin. Tai sitten ei puhuttu lainkaan.

Samalla ikävää on se, että emme muutu ennen kuin on pakko. Suuret reformit toteutuvat kriisien kautta. Se ei ole lainkaan viisasta, varsinkaan näinkin koulutetussa yhteiskunnassa.

. Hoitajien ja muun kuntasektorin palkankorotuksia on perusteltu tarpeella ja oikeudenmukaisuudella. Niihin vedotaan myös taloudellisesti kovina aikoina, jolloin veronkevennykset ja tulonsiirrot olisi kohdistettava ahdinkoon joutuneille pienituloisille. Niin on oikein, muun esittäminen ei ole. Vaikka miten perustelisi.

Jos oikeudenmukaisuuteen vedotaan, silloin pitäisi sen samaisen oikeudenmukaisuuden nimissä edes joskus vilkaista maksajan osaan. Akavan ekonomistien laatimien taulukkojen mukaan jo keskituloisten ryhmä, 35 000 - 55 000 vuodessa tienaavat, maksaa kokoaan enemmän yhteiseen kassaan. Tuo tuloluokka muodostaa 24 prosenttia veronmaksajista. Siltä nyhdetään 30 prosenttia valtion keräämistä ansiotuloveroista.

Yli 300 000 vuodessa tienaavien osuus on 0,2 prosenttia veronmaksajista. Tämä osuus maksaa neljä prosenttia kaikista valtion keräämistä palkkaveroista. Eli mainittu sakki kustantaa ison osan Suomen massiivisen julkisen sektorin menoista. He eivät tietenkään sääliä kaipaa, mutta pieni arvostuksen ele olisi kyllä paikallaan.

. Pyrkimys oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan on Suomessa johtanut siihen, ettei työllä oikein pääse vaurastumaan. Samalla on unohtunut oikeudenmukaisuuden sen kantin pohtiminen, että olisiko jokaiselle eduksi antaa ahkeran ihmisen kartuttaa pankkitiliään.

Käsityksen yhteiskunnan kaikkialle ulottuvasta kourasta saa, kun ottaa esimerkin 3500 kuussa tienaavasta kansalaisesta. Suorat pakolliset sivukulut mukaan laskien hänen kustannuksensa työnantajalle on noin 4235 euroa. Kun 3500 euron palkasta ottaa verot pois, kansalainen saa karkeasti 2450. Pyysin laskelmaa varten apua Akavan Pasi Sorjoselta ja EK:n Penna Urrilalta. Miehet ovat tunnettuja ja tunnustettuja ekonomisteja. Heidän arvionsa olivat yhdenmukaiset.

Joten 4235 euron ja 2450 euron välinen osa kuuluu kaikille meille. Kun 3500 kuussa tienaava ei ole enää ihan pienituloiseksi laskettava, hän osallistuu yhdessä työnantajansa kanssa aika tavalla yhteisiin menoihin. Onko oikeudenmukaista kurittaa tällaista henkilöä lisää yhteisen hyvän nimissä? Ja ohjata lisää kevennyksiä tämän tuloluokan alapuolelle?

. Suomi verottaa itsensä köyhäksi. Kansan varallisuus ei kartu, koska progressio rankaisee lisätyöstä rankasti. Vielä mielipuolisemmaksi meno äityy, kun katsoo, miten työnantajan kustannukset kasvavat, jos hyvää työntekijää palkitsee esimerkiksi satasella lisää liksaa kuussa. Kyseessä on 3000 euroa kuussa ansaitseva. Akavan laskelmien mukaan palkkaveroja lisäsatasesta menee 93 euroa ja työnantajan sivukuluja 40 euroa. Jotta kelpo työntekijä saisi nettona lisää satasen, työnantajan täytyy kaikkineen pulittaa 233 euroa lisää.

Kun työnantaja siis haluaa palkita hyvästä työsuorituksesta lisärahalla, suurimman hyödyn siitä keräävät muut. Eihän tämä voi mitenkään olla oikeudenmukaista.

. Suomi teki nopean ja ripeän suunnanmuutoksen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kun Venäjä aloitti helmikuussa täysimittaisen tuhoamissodan. Moskovan uhka ylsi Arkadianmäelle asti. Oikea analyysi ja oikeat johtopäätökset. Hakemus Natoon lähti ripeästi.

Muilla yhteiskuntaelämän sektoreilla suunnanmuutos näyttää olevan vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Suomi on hivuttanut palkkaveronsa sille tasolle, että se ei enää houkuttele lisäämään työntekoa. Voi vain ounastella, millainen kriisi tarvittaisiin, että maan hallitus ottaisi pöydälleen todellisen palkkaveroremontin. Siinä pitäisi kiinnittää huomio myös keski- ja hyvätuloisiin, mikä tällä hetkellä on Suomessa poliittinen mahdottomuus.

Tue, 8/9

Kirjaudu sisään

Tue, 8/9

Olisi korkea aika puhua myös niiden puolesta, jotka kuittaavat suurimman osan yhteisistä menoista

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin