On aika panostaa elinvoimaetuun

Viime viikolla Vaasan Kunnallisjohdon seminaarissa annettiin kiitosta kunnille, jotka menestyivät Yrittäjien Kuntabarometrissa. Isojen kaupunkien ykkönen oli jo neljännen kerran Seinäjoki.

Kuntabarometrissa yrittäjät arvioivat oman kuntansa elinkeinopolitiikkaa eri näkökulmista. Seinäjoen jatkuva menestys on yrittäjien kiitos hyvästä työstä.

Maakunnallisissa vertailuissa Etelä-Pohjanmaan kärki oli Ilmajoki, Isokyrö ja Alavus, Pohjanmaalla Mustasaari, Vaasa ja Vöyri.

Kunnan elinkeinopolitiikka on tärkeä, mutta ehkä vielä tärkeämpi on kuntarajat ylittävä elinkeinopolitiikka, jolla luodaan alueelle elinvoimaetua.

Elinvoimaa voi luonnehtia hyvän kierteeksi. Kun alueella on hyvän kierrettä luovaa elinvoimaetua, se heijastuu myös alueen kuntiin.

Aiheesta käytiin Vaasassa kiintoisa keskustelu, jonka alustivat liiketoiminnan kehittämisen konkarit, tohtorit Mikko Kosonen ja Timo Santalainen. Heiltä on juuri ilmestynyt kirja Elinvoimaetu (Docendo), jonka jokaisen elinvoimasta kiinnostuneen kannattaa lukea.

Kirjan oivallus on se, että elinvoimaedun rakentamiseen tarvitaan monia toimijoita. Mukaan on saatava kuntien ja yritysten sekä niiden edustajien lisäksi oppilaitokset, erityisesti korkeakoulut, maakuntaliitto, ely-keskus, hyvinvointialue ja muut toimijat.

Vain julkisen ja yksityisen yhteistyöllä syntyy asetelma, jossa tiiviissä yhteistyössä voidaan rakentaa maa- tai seutukuntaan sen hyvinvointia edistävä elinvoimaetu.

Suomi on tällä hetkellä professori Bengt Holmströmiä lainaten ylikoulutettu alisuoriutuja. Vaikka on korkeaa teknologiaa ja osaavaa väkeä, elinvoimaetua ei saada aikaan.

Päinvastoin olemme menettäneet kykymme uudistua. Keskeinen syy on yksityisen ja julkisen sektorin heikko yhteistyö.

Suomi elää siiloissa. Jokainen ähertää omiaan. Viranomaiset ovat byrokratiansa vankeja. Yhteys yrityksiin on heikentynyt. Jokaiselle reformille löytyy sen kaataja.

Muutos on tehtävissä alueilla toimijoiden yhteisvoimin. Siihen ei tarvita valtion ohjausta. Täytyy valjastaa vahvuudet elinvoimaetujen rakentamiseen.

Vahvuuksia ovat Kososen ja Santalaisen mukaan osaamispohja ja innovaatiojärjestelmä, luonnonvarat, luottamus instituutioihin, pätevä virkakunta sekä pitkä historia julkisen ja yksityisen yhteistyössä.

Ensimmäinen askel on koota elinvoimaetua rakentava alueellinen ekosysteemi eli toimijat yhteen. Johtavan roolin voi ottaa keskuskaupungin, maakuntaliiton, yliopiston tai yrityselämän johto.

Sen jälkeen pitää lähteä yhdessä vahvistamaan kestävää kasvua ja alueen ihmisten elämänlaatua yhteisen tiekartan avulla.

Onnistumiseen tarvitaan yhteinen agenda, yhteiset tavoitteet ja mittarit, toimijoiden toisiaan täydentävä osaaminen, jatkuva kommunikaatio ja vahvat tukiorganisaatiot, jotka vievät yhteistyötä ja yhteistä arvon-luontia eteenpäin.

Kirjaudu sisään

On aika panostaa elinvoimaetuun

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

On aika panostaa elinvoimaetuun

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje