<p>Tavallisen kansalaisen on melko lailla mahdotonta hahmottaa, mihin kaikkeen hän syyllistyy luonnon pilaamisessa. Julkinen keskustelu on sekavaa ja syyttelevää, eikä poliittista kierrettäkään puutu.</p><p>Näyttää myös siltä, että yhteinen faktapohja on kateissa. Pitää olla kovan luokan ekspertti saadakseen selvää esimerkiksi siitä, mikä on Suomen metsän todellinen kyky imaista hiilidioksidia ilmasta. Kun kuuntelee perussuomalaisia, huolta ei ole. Maahanmuuttoa kannattaa vastustaa, ilmastonmuutosta ei tarvitse. Metsääkin riittää. Vihreät ovat tunnetusti täysin päinvastaista mieltä.</p> .<p>Ei se ole helppoa muillakaan. Maan hallituksessa on pohdittu, millaisen määrän kansalainen saa syödä lihaa ilman että se ylittää ympäristön sietokyvyn. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomen alkuperäisessä ilmastoruokaohjelmassa lihansyöntiä olisi vähennetty peräti kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä. A-Studiossa keskiviikkona piipahtanut maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) kajautti epäröimättä, ettei käy. Tuota lukua ei tule ensimmäiseenkään raporttiin hänen aikanaan.</p><p>Ruokamaakunnan helpotuksen huokauksen kuuli Pasilaan asti. No, Kurvisen kausi voi hyvin olla enää parin kuukauden mittainen. Eikä toimitusministeristönä uutta hallitusta odotellessa pahemmin politikoida, ei ruuasta eikä muustakaan. Seuraava hallitus on kokonaan oma lukunsa.</p> .<p>On hankala tajuta, miksi ympäristönsuojelu politisoituu ja kärjistyy niin helposti. Luulisi puhtaan ja monimuotoisen ympäristön olevan asia, josta on helppo sopia. Eroosion pilaamaa peltoa tai roskamuovilla katettua joenuomaa ei halua katsella kuin mieleltään kieroutunut.</p><p>Ilmastonmuutos on totta. Tutkimusta aiheesta on riittämiin. Miten pitkällä se on, on sitten jo kiistanalaisempi kysymys. Suomi on edelleen varsin hyvässä tilanteessa, mutta maailmalta löytyy alueita, joissa ihmisen aiheuttama tuho on käytännössä peruuttamatonta. On menetetty luontoa, jota ei saada millään entisöintiohjelmalla eikä poliittisella riitelyllä takaisin. Muuttuneisiin olosuhteisiin on vain sopeuduttava.</p> .<p>Kiistely ympäristönsuojelun laajuudesta on paikoin kiusallista seurattavaa. Helppo ratkaisu on tietysti se, että ummistaa silmät ja jatkaa elämää kuten ennenkin; sen päälle vielä haukkuu lyttyyn jokaisen ympäristön tilasta huolestuneen ja aivan erityisesti Euroopan unionin. Toivottavasti Suomi ei sentään ole maailman ainoa maa, jossa vihreä siirtymä on muuttunut kirosanaksi.</p><p>Kun on selkeitä viitteitä siitä, että voisimme olla uusiutuvan energian teollisuuden mallimaa, mikä estää muuttumasta sellaiseksi? Vihreä teräs, vety, päästötön teollisuus. Niiden ei pitäisi olla kenellekään harmiksi. Niistä voisi jopa syntyä uusi ”matkapuhelinbuumi”, nousukausi joka nostaa Suomen talouden kestokyvyltään uudelle tasolle.</p><p>Ei se nyt ihan utopia ole.</p>