Pakkoruotsi saattaa uusien Pisa-tulosten perusteella saada kohta seurakseen pakkomatikan, pakkolukemisen ja pakkobiologian

Vaasan kaupunki päätti viikolla ”joustavoittaa” vaatimuksiaan suomen ja ruotsin kielten osaamisessa, kun hakee kaupungin töihin. Kaupunginjohtaja Tomas Häyry ja henkilöstöjohtaja Tuulikki Kruhse-Poutanen perustelivat päätöstä yhä hankalammaksi käyvällä rekrytoinnilla. Suomenkieliselle ruotsin ja ruotsinkieliselle suomen täydellinen osaaminen saattaa paikoin osoittautua kynnykseksi, jonka yli ei pääse. Keskeistä muutoksessa on, että vain kaikkein vaativimmissa tehtävissä edellytetään korkean tason toisen kotimaisen kielen taitoa (Ilkka-Pohjalainen 4.10.).

Päätös on oikea. Se osoittaa realismia, jota tilanne työmarkkinoilla vaatii. Ei ihan kaikissa hommissa tarvitse hallita partisiipin perfektiä tai määräisen muodon korrektia käyttöä, niin hienoa kuin se olisikin. Kunhan saa sanotuksi sen verran, että asiat sujuvat.

. Vaikka kielitaitovaatimuksista on taatusti paikallaan yleisen hyvän nimissä Vaasassa hiukan tinkiä, kielitaidon merkitystä nykymaailmassa ei voi liikaa korostaa. Myös ruotsia on hyvä osata, ei vain siksi, että ruotsi on virallinen kieli, vaan siksi, että se avaa ovia muualle Pohjolaan. Toiseksi uudessa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä Suomen ja Ruotsin kohtalot punoutuvat aikaisempaa tiukemmin yhteen, on tultava entistäkin paremmin toimeen. Ja kolmanneksi kielikiistalla ei saa repäistä Suomen sisälle uutta jakolinjaa nyt, kun Venäjän pullistelun takia on pysyttävä yhtenä.

Tarvitsemme toisiamme, ruotsiksi ja suomeksi.

Pakollisen ruotsin tai suomen sijaan olisi hiljakseen syytä havahtua siihen, mahtaako mikään opiskelu oikeasti kiinnostaa riittävän suurta osaa suomalaisista nuorista. Tuoreimman Pisa-tutkimuksen tulokset antavat aihetta oikeaan huoleen. Nuorten tulokset ovat heikentyneet jo kymmenen vuotta. Kyvyt lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä ovat laskeneet alemmaksi kuin veljeskansalla Virossa.

. Hyvin huolissaan pitää olla erityisesti poikien lukuhaluista. Peräti 63 prosenttia suomalaispojista lukee vain, jos on ihan pakko (HS.28.9.). Siis vain joka kolmas ottaa kirjan tai jonkin muun pitkän tekstin käteensä vapaaehtoisesti. Muutaman sadan merkin tviitti riittää.

Sen sijaan, että napisemme pakkoruotsista, on otettava vakavasti pohdittavaksi, millä keinoilla koulu tehdään houkuttelevammaksi ja oppimista ja opiskelumotivaatiota lisätään. Alati kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa ei pärjää sillä, että vastustaa oppimista ja opettelemista. Luonnonvaroiltaan köyhän maan elintaso perustuu osaamiseen. Jos siitä tingitään, sitten tingitään kohta elintasosta.

Jos pakkoruotsi ja -suomi sapettavat, ne saattavat kohta saada seurakseen pakkomatikan, pakkobiologian ja pakkolukemisen. Monen muun pakon ohella.

Kirjaudu sisään

Pakkoruotsi saattaa uusien Pisa-tulosten perusteella saada kohta seurakseen pakkomatikan, pakkolukemisen ja pakkobiologian

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Pakkoruotsi saattaa uusien Pisa-tulosten perusteella saada kohta seurakseen pakkomatikan, pakkolukemisen ja pakkobiologian

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje