Pelkoa, sotaa ja uhkakuvia

Venäjän hyökättyä Ukrainaan alkoi uusi pelon aikakausi myös Suomessa. Koronauhka sai väistyä, eivätkä isoimmat otsikot enää koske pandemiaa. Elämme merkillistä aikaa ja tulevaisuuden ennustaminen on yhä vaikeampaa.

Nato-keskustelun käydessä kiivaimmillaan on aika miettiä puolueettomuuttamme. Puolueettomia emme ole olleet pitkään aikaan, kun liityimme Euroopan Unioniin. Viimeinen niitti oli aseavun vieminen Ukrainaan.

Mutta tuoko Nato meille kaipaamaamme turvallisuutta, on tuhannen taalan kysymys? Toivotaan, että järki voittaa ja teemme oikean ratkaisun liittoutumiskysymyksessä.

Kaikkien näiden kansainvälisten uhkakuvien lomassa on oma sisäinen turvallisuutemme jäänyt täysin taka-alalle. Hallituksen politiikka vihreän siirtymän tukemana asettaa Suomen todellisen uhan alle. Risto Rytin sanoja lainatakseni, pahimmat viholliset ovat omassa keskuudessamme.

Ennätyskallis polttoaine ja energian hinta ovat täysin seurausta vihreästä politiikasta ja kysynkin, että miksi Suomi kurittaa itseään järjettömän kunnianhimoisilla ilmastotavoitteilla? Omavaraisuutemme energian ja ruoan tuotannossa on vakavan uhan alla tällaisen vihreän telaketjupolitiikan takia. Emme voi tuudittautua siihen, että tuomme kaiken ulkomailta.

Maatalouden tuotantokustannusten nousu ja lannoitepula tuovat suuria haasteita suomalaisille maatiloille. Perussuomalaiset esittivät 19 kohtaa, joilla maatalouden ahdinkoa helpotettaisiin. Hallitus tyrmäsi kaikki aloitteet.

Ministeri Kurvisen kommentti ”pelkkiä ponsia, hienoja tavoitteita, muttei keinoja” osoitti sen, ettei Keskustakaan ole enää kiinnostunut maatalouden ahdingosta. Rahaa ollaan kyllä kaatamassa ongelman päälle, mutta perussyihin ei tartuta.

Liian moni maatalousyrittäjä harkitsee tilansa lopettamista ja meillä saattaa jo syksyllä olla elintarvikepula, jos hallituksen linja ei pikaisesti muutu.

Ympäristöministeri Kari piti tiedotustilaisuuden hallituksen ilmastotoimista ja se oli jäätävää kuultavaa.

Vuonna 2035 Suomen on oltava hiilineutraali. Tämä kunnianhimoinen linja tulee meille suomalaisille todella kalliiksi, joten ihan turha on odotella polttoaineiden tai elinkustannusten laskua.

Valtiovarainministeri Saarikon mukaan valtio ei kykene paikkaamaan kansalaisille hintojen nousua ja kansalaiset joutuvat tinkimään elintasostaan. Kaikkiko tämä vihreän siirtymän takia?

Jos tinkisimme edes hieman ilmastotavoitteista ja odottaisimme fossiilisten polttoaineiden korvaavaa järkevää vaihtoehtoa, voisi vihreä siirtymä tulla kivuttomammin. Mutta tähän ei ole poliittista tahtoa, vaan vihreä uskontoon verrattava politiikka sanelee tällä hetkellä hallituksen linjan.

Voisimmeko ottaa mallia USA:sta, jossa amerikkalaisten enemmistö pitää energiaomavaraisuutta ensisijaisen tärkeänä? He ovat jopa valmiita unohtamaan ilmastonmuutoksen hetkeksi ja lisäämään kotimaisten fossiilisten polttoaineiden tuotantoa, jotta riippuvuus tuontiöljystä vähenisi.

Kauanko me suomalaiset vielä jaksamme tätä vihreää hulluutta, vai olisiko meidän jo aika ajatella omaa hyvinvointiamme moraaliposeerauksen ja maailmanhalauksen sijaan?

Jukka Mäkynen

kansanedustaja (ps.)

Tue, 8/9

Kirjaudu sisään

Tue, 8/9

Pelkoa, sotaa ja uhkakuvia

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin