Lukeminen kannattaa aina ja edelleen

Kokonaisen kirjan lukeminen voi tuntua uuvuttavalta, luki jonkin nettilehden otsikossa hetki sitten. Otsikko sai pysähtymään ja miettimään, kuinka kummassa lukeminen voisi olla väsyttävää. Itselle kun kirja on pakokeino, reitti jonnekin kauas omasta arjesta.

Kun luin juttua eteenpäin opin, että se käsitteli lasten innostusta lukemiseen. Kun on totuttu lukemaan lyhyitä tekstejä netissä, voi kirja tuntua ylitsepääsemättömältä möhkäleeltä. Siinä ei tekstin väliin pompsahtele kuvia, ääniä tai muita kilahduksia. Silkkaa tekstierämaata, ei lainkaan nopeita palkintoja.

Ja kun hetken mietin, totesin, että olen törmännyt ilmiöön monta kertaa. Olen elämäni aikana viettänyt aika monta hetkeä koulumaailmassa ja yrittänyt saada lapsukaisia lukemaan edes sen yhden kappaleen oppikirjasta. "Vastaukset tehtäväkirjan kysymyksiin löytyvät sieltä kirjasta", olen tolkuttanut toistamiseen. "Mutta en mä jaksa lukea, ei löydy", kuului vastaus aika usein.

. Olen itse ollut se ipana, jota piti houkutella kirjan äärestä milloin minnekin. Opettajia, kirjastoihmisiä ja kaiken maailman lukutoukkia vilisevän suvun keskellä en ollut poikkeus, mutta kehotuksia irrottaa välillä kirjasta sain varmasti yhtä usein kuin nykymuksu, joka on uppoutunut kännykkänsä kanssa internetin ihmeelliseen maailmaan. Ei kai koskaan voi tehdä oikein. Tosin harva lapsi kai nykyään kuulee, että luet liikaa.

Kirjat veivät mukanaan jo aikaisin ja kun olin lukenut kotikirjaston lasten- ja nuortenosaston 11-vuotiaana läpi, siirryin suvereenisti Stephen Kingiin ja moneen muuhun varmasti lapsille sopimattomaan teokseen. Mitä paksumpi kirja sen parempi. Paksu kirja tarkoitti sitä, että tarinan henkilöitä ei tarvinnut hylätä heti.

Kirjojen mukana olen kulkenut ympäri maailmaa, tutustunut uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Olen halunnut matkustaa kirjojen kuvailemiin paikkoihin vain nähdäkseni, onko kirjan kuvaus vaikkapa Lontoosta oikea. Ja ehkä olen vahingossa oppinutkin jotain.

. Pisa-tutkimuksessa suomalaisnuorten lukutaito on edelleen tutkimusjoukon parhaimmistoa, mutta erot hyvien ja huonojen lukijoiden välillä kasvavat, myös perhetaustan vaikutus lukutaitoon on aiempaa suurempi. Lukutaito vaikuttaa myös sanavarastoon. Kirjoja lukeva teini hallitsee noin 70 000 sanaa, lukematon ikätoveri 15 000. Aika hurja ero.

Mutta mihin sitä lukutaitoa tarvitaan, kun vastaukset kysymyksiin löytyvät Googlen avulla ja kaikki muukin tehdään netissä. Vastaus on yksinkertainen. Kaikkeen. Koitapa tehdä täydennyksiä veroehdotukseen tai ymmärtää työsopimuksen vaatimukset, jos luetun ymmärtäminen on heikkoa.

Se, mitä hyötyä satojen ja taas satojen kirjojen lukemisesta on oikeaan elämään ollut, on suhteellista. Ei tullut tytöstä urheilijaa, kun kesäpäivät kuluivat nenä kiinni kirjassa, mutta sanojen ja kielen kanssa teen töitä edelleen päivittäin.

Thu, 5/19

Kirjaudu sisään

Thu, 5/19

Lukeminen kannattaa aina ja edelleen

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin